sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Epäaktiivisen bloggaajan pälätystä

En ole aikoihin käynnyt bloggerissa. Liikaa asioita ja liian vähän asioita on tapahtunut sen aikana.

Liikun jatkuvasti ja en osaa olla paikoillani. Sateesta on tullut yksi suosikkiasiani ja ristiriitaiset tunteet ovat välillä arkeani. 


Kuuntelen joskus toistolla kappaletta, jonka omistit minulle. En halua kertoa sitä kappaletta kellekkään, ettei kukaan muu omistaisi sitä toiselle tai kuuntelisi niitä sanoja, mitkä kuvastisivat sinun tunteitasi joskus aikoinaan. Onneksi voin kiittää sinua suuresti ystävyydestämme ja uskoa ensimmäistä kertaa ikuisuuteen.

Abitelttailun aikana sain häätää hämäriä ukkoja pois teltan luota. Soitin kännissä ja kysyin, mikä tekee minusta tai jostain toisesta ihmisestä hyvän ihmiseen.En pidä itseäni hyvänä ihmisenä, mutta näin jälkeen päin ajateltuna pahanakaan. Joku nainen luuli minulla olevan OCD, kun pesin hampaita baarin vessassa. Olin loppujen lopuksi ainoa ketä nukkui sinä yönä hyvin. 

Nasuissa olin vitun kännissä. Kehuin ihmisiä liian usein kuumaksi, kuuntelin yhden pariskunnan rakkaustarinan, sain kuulla niin paljon ihania asioita ja sain niin paljon abiveroa. Nukahdin lopulta junaan ja kävelin silmät kiini kotiin väsyneenä...En kadu mitään.


Olen stressannut kirjoitusten takia ja siinä samalla unohtanut elämisen ilon. 

Pidin toogaa koulussa, kun oli enää toivon mukaan 100 aamua jäljellä. Olin silloin kipeä ja kaduin sitä hieman myöhemmin jälkeen päin hieman. 

Ostin eräänä päivänä hempeän puuterin vaaleanpunaisen mekon, vaikka minulle sanottiin sen riitelevän hiusteni kanssa. Paskat. Pystyn kyllä kotiuttamaan vaaleanpunaista vaatekaappiini. 

Jos ikuisuuden päästä ei kuulu mitään traconin postauksesta, niin tiedätte minun olevan kuollut kirjoitusten takia. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti