maanantai 27. kesäkuuta 2016

Etkö koskaan opi?

Sydämen tykytystä, paine rinnan päällä ja pakottava tarve lyyhistyä maahan. Se huutaa taas nimeäni päässäni ja kuristaa melankolian värjäämillä käsillään. En jaksa aina laittaa vastaan ja joskus hyväksyn kohtaloni alistumalla.

Jonkin ajan päästä poistut niin kuin tulit. Et mitää sanomatta tai ilmoitamatta. Jään makaamaan yksin lattialle ja mietin, että mikset koskaan opi ilmoittamaan tuloasi saati koskettamaan hellästi.

Nousen hetken päästä ylös ja lupaan samat asiat uudelleen. Se on nyt loppu.. 

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Desucon ja liikaa tupakkaa


Desuconin perjantain oli vähän blääh tapaus ja siltä päivältä ei tullut otettuun mitään kuvia kameralla. Olin odottanut innolla conia ja jotenki tunnelma oli ollut köyhä paikan päällä. Tuttuikin löyty todella vähän silloin, mikä johtui siitä että samana päivänä Helsingissä oli Gazetten keikka. Pieni ahdistus nousi pari kertaa perjantain aikana, mutta perjantaissa oli myös hyviä puolia. Kuten esimerkiksi digimon keskustelut Pipsan kanssa! Olen tässä jonkin aikaan ollut kikseissä digimonista ja Pipsan kanssa oli ihanaa hypettää aiheesta! Nous pikkunen himo cossaa digimonin triin Mimiä, mutta saas nyt nähdä jos sitä jaksais tulevaisuudessa!

Lauantaina oli alkuun kanssa vähän samanlainen meininki kuin perjantaina.Vähän tylsää oli alkuun ja mikään luennoista ei innostanut. Coneissa amv-kilpailut on niitä ainoita, mitä kiinnostaa mennä katsomaan. Valitettavasti amv-kilpailu oli ollut perjantaina ja jotenkin silloin ei innostanut yhtään mennä katsomaan mitään luentoja tai vastaavia. Lauantaina jotenkin tekoripset kusi koko ajan miten sattuu silmissä ja kuvaamisesta ei melkeinpä tullut mitään. Joko aurinko valotti liikaa kuvia tai ilmeestä huomasi, että aurinko häikäisi silmiin. Sade myös iski kesken kuvausten ja mikään ei tuntunut onnistuvan ollenkaan. Päivä muuttui lopulta positiivisempaan suuntaan, kun tuli tutusttuun hieman uusiin ihmisiin ja heitettyyn kavereiden kanssa suoraan sanottuna paskaa läppää.

Iltabileet olivat ehkä hieman pieni pettymys ja animejumputuksen tahtiin oli hieman kyllästyttävää tanssia. Olisin itse ehkä hieman kaivannut laulua siihen tai vastaavaa. Lauantain aikana nous taas vanhat conitavat esiin eli tupakalla ravaaminen, vaikken polttakkaan vakituisesti. Sunnuntaina kurkkua sitten vähän aristi, mutta oli ollut hauskaa viettää aikaa uusien tuttavuuksien kanssa illalla. Psst ne lukijat, ketkä tykkää seuraa cossausta tarkemmin nii käykää katsomassa talan ja loxyn blogia.

Sunnuntaina aamulla raahauduin coniin koomasesti väsymyksestä, mutta meininki meni älyttömän hyväksi päivällä. Sinä päivänä tuli myös otettuun söpöjä kuvia vakiokuvaajani kanssa eli Sarzuun voin aina luottaa kuvauksissa. Oli myös ihanaa, että sää oli aurinkoinen ja lämmin. Valitettavasti onnistuin hieman ruskettumaan käsistä. Harmitti myös, että vasta kunnollinen conifiilis nousi vasta kun con oli lopussa.

Antaisin desuconista arvosanaksi 3/5. Conista puuttui välillä tunnelma, mutta ystäviä oli ihana nähdä ja samalla tutustua uusiin. Naurattaa vieläkin, kun Anniinan kanssa juteltiin ensimmäisen kerran. Kerroin Anniinalle, kuinka olen halunnut tutustuu häneen aikasemmin koska videoista päätellen hän vaikuttaa mahtavalta tyypiltä. Hän sai siitä pienen OMG-kohtauksen, mutta myöhemmin minä sain OMG-kohtauksen kun sain kuulla hänen lukeneen minun blogiani ja miettineen miksi näytän tutulta :DD. Anniinan kanssa tuli myöhemmin käytyä iltabileiden baaripuolella hakemassa yhdet ja voin sanoa, että se mimmi saa juotuun nopeasti toisin kuin minä! Toivottavasti traconissa tulee olemaan yhtä hauskaa läppää kavereiden kanssa niin kuin desussa! Tein tähän loppuun pikku kollaasin kuvauksista, missä pelleilin kameran edessä saadakseni itseni rentoutumaan.


keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Positiivista visertelyä

Pakko kiittää aivan ensimmäisenä viime postauksen kommentteja. Ilahduin niistä niin paljon, että oli pakko pyyhkiä silmiä hetken ajan ja hengitellä tasaisesti ettei keho ylireagoisi taas tunteita. Luen aina silloin tällöin vanhoja kommentteja, koska ne ilahduttaa usein minua niin paljon. Varsinkin jos tekstini ovat herättäneet jonkinlaisia ajatuksia lukijoille. Ajattelin, että voisin kertoa kuvien takia jotain mikä on naurattanut minua viime aikoina. Kattokaa ku mä nyt nauran oikeesti tos yhdes kuvas! Se jos mikä on harvinaista kuvissa!

Hiuksissani tuoksuu varmaan vieläkin pieni savunhaju yhden illan nuotiosta ja aamulla suussa maistui inhottava vanha alkoholin maku, sekä oli inhottavaa huomata silmiä hieroessa etten ollut edellisenä iltana pessyt meikkejä pois.

Hajotin myös tuona iltana sukkahousuni täysin ja sekä sormeni mystisesti pulppusi verta ikuisuuden ajan. Taisin pari itkutkin illan aikana tirauttaa taas kerran sekavaisuuteni takia, mutta nyt hymyilen kissalaastarille. Hymyn syy voi olla se, että seuraavana aamua ystäväni laukusta oli löytynyt mystisesti rumat punaiset aurinkolasit ja niiden oikeaa omistajaa ei vieläkään tiedetä.

En ole koskaan ollut suuri bilehirmu. Jäin eräänä päivänä yhden ystäväni kämpille oleskelemaan muuteen vaan yksin sillä aikaa kun muut lähti baariin. Ranskikset, lonkero ja youtube oli sinä yönä parhaimmat ystäväni. 

Juoksin eräänä yönä golfkentällä ja myöhemmin palelin autossa, koska kastuin kentän kastelukoneiden takia. En katunut sitä vaikka kesäflunssan saaminen pelotti hieman.

Aika moni asia tekee minut helposti iloikseksi. Esimerkiksi se, kun tuntemattomat tulee kehumaan tyyliäni (niin mikä tyyli?) tai sitten kun minulle tarjotaan ilmaitteeksi teetä.

Valitettavasti joskus saattaa käydä niin, että matto revitään nopeasti jalkojen alta ja huomaat ajatusten pyörivän pohjalla taas kerran. Ehkä mä joskus vielä nousen lopullisesti pois minun syvästä kuopastani ja pysyn pystyssä. 

Pssssssst! Desust postaus ens kerralla!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Mitä kuuluu kultapieni?


Palasten silittelyä ja uudelleen kokoamista. Olen monta kertaa korjannut itseäni, joten miksen olisi kykenevänen siihen uudelleen? Korjaaminen tapahtuu kuin lukeminen. Jotkut lukevat nopeasti ja jotkut taas sen sijaan vähän hitaasti. Ehkä minäkin korjaanun hitaasti vaikka luenkin nopeasti?



Olen alkanut kirjaa iltaisin pieneen vihkoseen vain hyviä asioita päivän aikana, että tiedostaisin helpommin elämäni hyvät asiat. Auttaa hieman silloin, kun rypee omassa kyynelvirrassaan ja miettii onko elämässä enää mitää positiivista.



Useimmiten tiedostan, että asiat ovat minun kohdalla (nykyään varsinkin) harvinaisen hyvin. Valitettavasti mieli ja keho on toista mieltä, minkä takia tunnen usein kuinka kyyneleet valuu poskia pitkin ja joskus ajatukset nousee kuiskaten mieleen, mitkä luuliin jo kerran jättäneeni taakseni.



Leikkasin taas yhtenä päivänä hiukset, että pääsisin viimein tästä yhdestä tukahduttavasta tunteesta eroon. Undercut (underKATTI) tuntuu ihanalta niskassa, vaikka hiukset on muualta lyhyet etten pääse valitettavasti laittamaan teinimäistä korkeaa nutturaa ja esitellä kattiani kaikille.


Tajusin, että alan olla älyttömän tyytyväinen kehostani. Huomasin eräänä päivänä sen, kun sain innostuksen heittää kaikki turhat vaatteet pois. Kokeilessani entisiä farkkuja totesin nopeasti, että olen lihonnut niin ettei mikää niistä tahtonut mennä ylös enää. Katselin kehoani hetken ja tajusin, että olen aina ollut enemmän tyytyväinen kehooni silloin kun kylkiluuni eivät ole kuultanut esiin. Joskus tulee kumminkin oloja, että olisinko kauniimpi silloin kun olisin yhtä hoikka kuin kauppakeskusten mallinuket. Silloin menen sitten kotiin ja riisun paidan pois, jonka jälkeen katson uudelleen kehoani ja hymyilen. Hymyilen, koska silloin tunnen olevani luonnollisen mallinen ja kaunis omasta mielestä.




Olen viettänyt älyttömän ihania hetkiä ystävien kanssa ties missä ja puhunut ties mistä. Olen myös todennut, että olen alkamassa antaa ihmisten oikeasti tulla lähelle vaikka se vähän myös pelottaa minua.



Rakastan vasenta kättäni nyt kauheasti ja jotenki haluan esitellä sitä kaikille jatkuvasti, mutta eikös se ole normaalia kun ensimmäinen tatuointi on hakattu kehoon?



 Joskus mietin kun katson kuollutta kaktustani ja rikkinäisiä sukkiksiani, että miksi ihmiset ovat kiinnostuneita kuullemaan mitä minulle kuuluu. Joskus haluisin enemminki olla itse hiljaa ja kuunella hymyillen, kun muut kertoisivat minulle mitä kaikkea omituista ovat ajattelekkaan päivän aikana. Joskus mietin jopa teistäkin, että miksi te jaksatte lukea minun blogiani. Kertokaa! Olen utelias kuulemaan!

Olisin utelias kuulemaan, että mitä kivaa ja positiivista just SULLE kuulluu. Kertokaa uteliaalle! Aiheella ei ole väliä, koska haluaisin vain tietää mikä sai sinut viimeksi hymyilemään. Oliko se jonkun katse vai netin syöväreissä ollut hauska kissavideo.