lauantai 23. huhtikuuta 2016

Hajotitko sinä minut vai olinko se minä sittenkin?


Hajonnut, särkynyt, korjattu, uudelleen hajotettu ja sama rundi toistuu uudelleen vaan. 


Yhdessä kohtaan meni hyvin tai pikeämminki upeasti tai voisko sanoa että loistavasti?
Sanottiin, että voisin pian lopettaa käynnit ja luulin olevani ehjä, ehkä hieman säröjä saattaisi löytyä ja palasia voisi uupua lopun elämäni. Ehkä olisin ikuisesti hieman hajalla, mutten kuitenkaan olisi enää romuna.


Jotain kuitenkin tapahtui. Kukaan ei hajoittanut minua, mutta hajotinko minä itse itseni? Kuulin, kuinka palaset alkoi irtoilla toisistaan. Kaikki alkoi murentua ja koetin aina halata itseäni toivoen palasten liimaantuvan yhteen takaisin. Koetin kerätä paloja ja samalla itseäni kokoon, mutta lopputuloksena jouduin huutamaan. Huusin ja itkin, koska se tuntui niin pahalta. En ollutkaan sittenkään vielä ehjä ja en jaksanutkaan enää pitää paloja kasassa. Viskasin kaikki palaset pois. Heitin itseni pois, mutta kaduin sitä heti. Nyt keräilen taas itseäni toivoen, että saan korjattuun itseni uudelleen. 



Itken, mutta silittelen paloja takaisin yhteen. Kyllä tästä vielä korjaannutaan....