lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ei kuollut, muttei eläväkään


En ole vielä täysin kuollut, mutta olen ollut hiljaa todella kauan jo. Kirjoittaminen tuntuu nyttenki todella oudolta näin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Minulla on syitä miksen ole kirjoittanut, mutta en välttämättä koe niiden olevan hyviä syitä. Ihan sama se loppujen lopuksi minulle, että onko ne muiden mielestä hyviä syitä vai ei. En ole siis kirjoittanut pitkään aikaan, koska:


  • En ole saannut muutettuun ajatuksia sanoiksi.
  • Olen ollut niin kiireinen, että jopa hengittäminenkin on tuntunut vievän liikaa aikaa.
  • Ahdistus, stressi ja elämäni ongelmat ovat koetelleet minua.
  • Kirjoittaminen ja kuvaaminen ei ole tuntunut hyvältä.
Olen nyt päättänyt, että otan niskastani hellästi kiini ja koetan saada asioita aikaseksi. En aio rääkkiä itseäni tai pakottaa tekemään asioita, jos en ole kykeneväinen siihen juuri nyt. Haluan esimerkiksi kokea nautintoa kirjoittamisesta ja tänä aamuna tunsin vahvaa halua päästä näpyttämään koneella. Voisin siis nyt kertoa asioita, mitä olen kokenut nyt viime kuukausien aikana tai on tapahtunut. 

  • Olen edelleen sinipää, kenellä on vahvat kulmat ja nenässä rengas roikkumassa kuin sonnilla. Smiley ei kuitenkaan kuullu elämääni enää, koska se ei enää tuntunut omalta jutultani ja haluan pitää hampaistani huolta...
  • Frostbite tuli koettua. Con oli 4,5/5 minun mielestäni. Con tunnelmaa laski omat pienet paniikit, mutta tykkäsin todella paljon kuitenkin. Valitettavasti paikan päällä ei pystynyt ottamaan kuvia, koska oli niin hämärää ja ahdasta. Seurue, alkoholi ja kommellukset tekivät kuitenkin conista ikimuistoisen. Yksi asia, mistä olen vieläkin ylpeä: Baarimikko tarjos mulle juoman!
  • Stressasin vanhoja älyttömästi, mutta loppujen lopuksi ne meni hyvin ja pari mokaakin tuli tehtyä. Olin pari kertaa lähellä kaatua ja astuin vahingossa yhden tytön helman päälle, hups... Sain kuitenkin kuulla älyttömän paljon kehui mekostani tai hiuksistani ja kuulen niitä vieläkin. Pakko myöntää, että teki joskus mieli itkeä kun tunsin itseni niin kauniiksi....
  • Kävin eräänä päivänä Krunikan leima nimisessä tatuointiliikkeen avajaisissa ja osallistuin sielä arvontaan. Myöhemmin illalla, kun selailin instagramin etusivua huomasin ihanan yllätyksen. Olin voittanut arvonnassa itselleni lahjakortin juuri sinne! Sekä olen nyt viimein saamassa rahoja kasaan ja ajatellut varaa sieltä ajan lähiaikoina. Jännittää suoraan sanottuna paljon! 
  • Lopetin marraskuussa punaisen lihan syönnin ja en ole kaivannut edes jauhelihaa. Lopetin punaisen lihan syömisen, koska jotenkin maku ja koostumus alkoi ällöttää. Joskus kanakin ällöttää, jos siinä on luu tai jänne. Olen myös kokenut, että olen ollut vähemmän väsyneempi kun lopetin. 
  • Yukicon oli 3/5 tapahtuma. Tilat olivat sekavat ja siellä tuntu olevan jatkuvasti ahdasta tai sekavaa. Olin ihan tyytyväinen, etten ollut ottanut kameraani mukaan. Jälkeen päin kuitenkin kaipasin ihmisiä, keitä olin nähnyt sen viikonlopun aikana. 
  • En tiedä, kuinka kertoisin hänestä. Hänestä, ketä saa minut hymyilemään, huolestumaan ja saa aikaiseksi vahvoja tunteita. Tämän enempää, ette saa kuulla hänestä. 
Tiedän, että tästä puuttuu paljon asioita. Kaikkia asioita ei kuitenkaan välttämättä voi muistaa tai pysty kirjoittaa. En ole kuitenkaan kirjoittanut tähän ahdistuksestani erikoisemmin, vaikka sitäkin on ollut paljon. Nyt kun kuitenkin luen, mitä olen kirjoittanut niin tajuan yhden asian selvästi. Minulla on tapahtunut älyttömän paljon hyviä asioita, mitä en ole aikasemmin tajunnutkaan. Ehkä pitäisi useimmiten kirjoittaa muistoja ylös ja tajuta, että kaikessa pahassa on hyvää ja aurinko paistaa risukasaankin. 

4 kommenttia: