tiistai 29. maaliskuuta 2016

Viikonloppuni Tampereella


Tuntuu vieläkin oudolta kirjoittaa ja laittaa yksinkertaiset ajatukset sanoiksi. Se on paljon helpompaa sanoa asiat tai vielä helpompaa on jättää ne omiksi ajatuksi, mutta kirjoitukset jäävät paljon paremmin muistiin kuin pienet ajatuksen.On asioita, joita ei välttämättä halua kuitenkaan muistaa vaan sen sijaan kieltää ne täysin. Itse en halua kieltää mitään ajatuksia enää, koska eivät ne katoa vaikka kuinka käskisi niitten häipyä. En halua kieltää muistoja, mutta joitankin muistoja haluan sen sijaan korostaa. Haluan korostaa hyviä muistoja, kuten esimerkiksi viikonloppua Tampereella kupliissa.

Vietin aivan ihanaa aikaa Tampereella. Yövyin taas tänäkin vuonna Arun ja hänen kämppisten luona, sekä viikonlopun aikana kävin kaupassa yövaatteet yllä ja kuuntelin naapureitten ähkintä samalla kun pesin hampaita. Naapurit pls, sitä hiljaisuus aikaa ei ole keksitty ihan muuten vaan.

Tampere kuplii oli mukava niin sanottu pikkuinen con, jossa oli todella hauskaa ja paljon ihania ihmisiä. En muista, milloin viimeksi minulla on ollut näin hauskaa pienessä tapahtumassa. Fiilikset nousivat ylös, kun viikonlopun asuyhdistelmät olivat mukavat ja kivan tyyppiset. Lauantain tyyllistä oli erityisen tyytyväinen varsinkin jos huomioidaan fakta, että en ole pitkään aikaan saannut mistään inspiraatiota. Sirun lainaama kimonotakki toi kuitenkin hieman innostusta ja inspiraatiota panostaa lookkiin. 

Sunnuntain olin niin väsynyt, että en jaksanut panostaa niin täysiä. Otin myös huomioon sen, että samana päivänä illemmalla on  hyvän ystäväni läksijäisjuhlat joten en halunnut olla liian tylläytyneen näköinen. Sain kuitenkin sunnuntaina kehui ihan tavallisesta lookistani, mikä nosti fiiliksiä ylös. Tampere kuplii ja se viikonloppu oli tapauksiltaan aika 6/5. 



Apua! Miten mä ennen lopetinkaan aina tekstit? Seuraava kirjoituksia odotellessa...

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Ei kuollut, muttei eläväkään


En ole vielä täysin kuollut, mutta olen ollut hiljaa todella kauan jo. Kirjoittaminen tuntuu nyttenki todella oudolta näin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Minulla on syitä miksen ole kirjoittanut, mutta en välttämättä koe niiden olevan hyviä syitä. Ihan sama se loppujen lopuksi minulle, että onko ne muiden mielestä hyviä syitä vai ei. En ole siis kirjoittanut pitkään aikaan, koska:


  • En ole saannut muutettuun ajatuksia sanoiksi.
  • Olen ollut niin kiireinen, että jopa hengittäminenkin on tuntunut vievän liikaa aikaa.
  • Ahdistus, stressi ja elämäni ongelmat ovat koetelleet minua.
  • Kirjoittaminen ja kuvaaminen ei ole tuntunut hyvältä.
Olen nyt päättänyt, että otan niskastani hellästi kiini ja koetan saada asioita aikaseksi. En aio rääkkiä itseäni tai pakottaa tekemään asioita, jos en ole kykeneväinen siihen juuri nyt. Haluan esimerkiksi kokea nautintoa kirjoittamisesta ja tänä aamuna tunsin vahvaa halua päästä näpyttämään koneella. Voisin siis nyt kertoa asioita, mitä olen kokenut nyt viime kuukausien aikana tai on tapahtunut. 

  • Olen edelleen sinipää, kenellä on vahvat kulmat ja nenässä rengas roikkumassa kuin sonnilla. Smiley ei kuitenkaan kuullu elämääni enää, koska se ei enää tuntunut omalta jutultani ja haluan pitää hampaistani huolta...
  • Frostbite tuli koettua. Con oli 4,5/5 minun mielestäni. Con tunnelmaa laski omat pienet paniikit, mutta tykkäsin todella paljon kuitenkin. Valitettavasti paikan päällä ei pystynyt ottamaan kuvia, koska oli niin hämärää ja ahdasta. Seurue, alkoholi ja kommellukset tekivät kuitenkin conista ikimuistoisen. Yksi asia, mistä olen vieläkin ylpeä: Baarimikko tarjos mulle juoman!
  • Stressasin vanhoja älyttömästi, mutta loppujen lopuksi ne meni hyvin ja pari mokaakin tuli tehtyä. Olin pari kertaa lähellä kaatua ja astuin vahingossa yhden tytön helman päälle, hups... Sain kuitenkin kuulla älyttömän paljon kehui mekostani tai hiuksistani ja kuulen niitä vieläkin. Pakko myöntää, että teki joskus mieli itkeä kun tunsin itseni niin kauniiksi....
  • Kävin eräänä päivänä Krunikan leima nimisessä tatuointiliikkeen avajaisissa ja osallistuin sielä arvontaan. Myöhemmin illalla, kun selailin instagramin etusivua huomasin ihanan yllätyksen. Olin voittanut arvonnassa itselleni lahjakortin juuri sinne! Sekä olen nyt viimein saamassa rahoja kasaan ja ajatellut varaa sieltä ajan lähiaikoina. Jännittää suoraan sanottuna paljon! 
  • Lopetin marraskuussa punaisen lihan syönnin ja en ole kaivannut edes jauhelihaa. Lopetin punaisen lihan syömisen, koska jotenkin maku ja koostumus alkoi ällöttää. Joskus kanakin ällöttää, jos siinä on luu tai jänne. Olen myös kokenut, että olen ollut vähemmän väsyneempi kun lopetin. 
  • Yukicon oli 3/5 tapahtuma. Tilat olivat sekavat ja siellä tuntu olevan jatkuvasti ahdasta tai sekavaa. Olin ihan tyytyväinen, etten ollut ottanut kameraani mukaan. Jälkeen päin kuitenkin kaipasin ihmisiä, keitä olin nähnyt sen viikonlopun aikana. 
  • En tiedä, kuinka kertoisin hänestä. Hänestä, ketä saa minut hymyilemään, huolestumaan ja saa aikaiseksi vahvoja tunteita. Tämän enempää, ette saa kuulla hänestä. 
Tiedän, että tästä puuttuu paljon asioita. Kaikkia asioita ei kuitenkaan välttämättä voi muistaa tai pysty kirjoittaa. En ole kuitenkaan kirjoittanut tähän ahdistuksestani erikoisemmin, vaikka sitäkin on ollut paljon. Nyt kun kuitenkin luen, mitä olen kirjoittanut niin tajuan yhden asian selvästi. Minulla on tapahtunut älyttömän paljon hyviä asioita, mitä en ole aikasemmin tajunnutkaan. Ehkä pitäisi useimmiten kirjoittaa muistoja ylös ja tajuta, että kaikessa pahassa on hyvää ja aurinko paistaa risukasaankin.