perjantai 11. joulukuuta 2015

Tekisi mieli taas vähän itkeä


En ole jouluihminen ja en ole vuosiin viettänyt tavallista joulua, joten en ole kertomassa mitään jouluvinkkejä saati nyt kertomaan tavallisia kuukauden vinkkejä. Pääni lyö nykyään usein tyhjää, kun pitäisi miettiä syvällisiä tai ylipäätänsä asioita. Ajatukset ovat keskittyneet tässä kuussa tanssin askeleisiin ja turhiin toivomuksiin. 

Tunnen joskus edistyvän ja joskus vedän suurta takapakkia itseni kanssa. On päiviä jolloin koen suurta turhauntumista ja halua itkeä, kun jaksaminen loppuu. Useimmiten annan itselleni luvan itkeä, koska en enää välitä ja joskus sitten jaksan väkisin. Valitettavasti en tiedä kenen takia jaksan ja miksi. 

On onneksi olemassa päiviä, kun olen oikeasti onnellinen ja sen takia haluaisin myös itkeä. Miksi? En vaan tiedä, mutta kaikki asiat nykyään vaan itkettää.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

30.11.

Tuossa marraskuun alussa mä huomasin, että tänähän vuonna mun blogi täyttää jo 2 vuotta! Perinteiseen mukaan pitäisi useimmiten tehdä jotain specialia, kun blogi täyttää vuosia. Minun piti tehdä jotain erikoista, mutta kiire oli eri mieltä ja koeviikko loppui tuona päivänä joten tulin siihen tulokseen etten tee mitään.
Päätin palkita itseni koeviikon jälkeen kuitenkin menemällä katsomaan ystäväni Saran kanssa elokuvaa. Olen kerran jo tainnut mainita, että yksi suosikkielokuvista on Hotel Transylvania ja viimein pääsin näkemään sen jatko-osan. 
Päivällä on muutenki mahtava mennä katsomaan elokuvaa, koska useimmiten salit ovat tyhjinä päivisin kuten meillä oli. Sekä oli myös mukavaa pitkästä aikaa rentoutua ja nauraa jollekkin asialle kunnolla. Suosittelen muitten menemään katsomaan tuo jatko-osa jos on jo nähnyt ensimmäisen, koska taso ei ollut laskenut huumorissa yhtään ja se oli menny söpöydeltään vielä ihanemmaksi. Sanoisin, että oli 5/5 elokuva ja maistui itku.