perjantai 23. lokakuuta 2015

Punainen valo, kemikaaleja, kuvia ja naurua


Olen varmaan maininnut ohimennen blogissani filmikuvauksesta, kuinka jännää se on. Viime jaksossa minulla oli ensimmäinen valokuvauksen kurssi, joka meni hyvin omasta mielestäni.

Kurssissa käyntiin ensin kameran tavalliset asiat, kuten laajakuva ja asetuksia jne.Kurssin mielenkiintoisin kokemus oli kuitenkin filmikuvaus. Se oli alkuun haastavaa ja kameran kanssa tuli joskus paljon ongelmia, sekä sen lisäksi kuvien kehitys oli painajaista ennen kuin sen oppi. Myöhemmin siitä tuli helppoa ja pimiöstä tuli koulun suosikkipaikka entisen teehuoneen lisäksi. Vietin myös usein vapaa-ajalla aikoja pimiössä tehden kuvia enemmän ja enemmän
Filmikuvaukseen ei ollut erikseen ohjeita, että minkälaisia kuvia pitäisi tulla muuta kuin hyviä. Opettajamme kuitenkin suositteli ottamaan kuvia, jotka olisi muistokkaita. Aika moni oli ottanut kurssin aikana kuvia ystävistään ja lemmikeistään. Minäkin koetin ottaa kuvaa koirastani, mutta en onnistunut ikuistamaan tummaa koiraa kuvaan...Ystävistäni kerkesin hieman ottamaan myös kuvia. Eniten otin kuitenkin kuvia paikoista, koska rakastan sitä tunnetta kun saapuu jonnekkin paikkaan ja nostalgia ryöpyy sisällä. Halusin juuri sen ikuistaan kuviin, että voin myöhemmin vanhana kääppänä muistella ja tuntea se ihanan nostalgian.
Olen miettinyt jatkoa ajattelen, että oma filmikamera voisi olla mukava ja muutenki kuvat tuntuu omalla tavalla enemmän persoonallisilta. Onko teillä lukijoilla yhtään kokemusta filmikuvaamisesta ja kuvien teettämisestä itse? Onko joku teistä kokenut punaisen valon ja kemikaalien hajun? Saa kertoa ja jakaa kokemuksia :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti