perjantai 23. lokakuuta 2015

Punainen valo, kemikaaleja, kuvia ja naurua


Olen varmaan maininnut ohimennen blogissani filmikuvauksesta, kuinka jännää se on. Viime jaksossa minulla oli ensimmäinen valokuvauksen kurssi, joka meni hyvin omasta mielestäni.

Kurssissa käyntiin ensin kameran tavalliset asiat, kuten laajakuva ja asetuksia jne.Kurssin mielenkiintoisin kokemus oli kuitenkin filmikuvaus. Se oli alkuun haastavaa ja kameran kanssa tuli joskus paljon ongelmia, sekä sen lisäksi kuvien kehitys oli painajaista ennen kuin sen oppi. Myöhemmin siitä tuli helppoa ja pimiöstä tuli koulun suosikkipaikka entisen teehuoneen lisäksi. Vietin myös usein vapaa-ajalla aikoja pimiössä tehden kuvia enemmän ja enemmän
Filmikuvaukseen ei ollut erikseen ohjeita, että minkälaisia kuvia pitäisi tulla muuta kuin hyviä. Opettajamme kuitenkin suositteli ottamaan kuvia, jotka olisi muistokkaita. Aika moni oli ottanut kurssin aikana kuvia ystävistään ja lemmikeistään. Minäkin koetin ottaa kuvaa koirastani, mutta en onnistunut ikuistamaan tummaa koiraa kuvaan...Ystävistäni kerkesin hieman ottamaan myös kuvia. Eniten otin kuitenkin kuvia paikoista, koska rakastan sitä tunnetta kun saapuu jonnekkin paikkaan ja nostalgia ryöpyy sisällä. Halusin juuri sen ikuistaan kuviin, että voin myöhemmin vanhana kääppänä muistella ja tuntea se ihanan nostalgian.
Olen miettinyt jatkoa ajattelen, että oma filmikamera voisi olla mukava ja muutenki kuvat tuntuu omalla tavalla enemmän persoonallisilta. Onko teillä lukijoilla yhtään kokemusta filmikuvaamisesta ja kuvien teettämisestä itse? Onko joku teistä kokenut punaisen valon ja kemikaalien hajun? Saa kertoa ja jakaa kokemuksia :).

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

'' Voiks mun elämän tarkoitus olla kakun syönti?''


Mitä kuuluu? Tällä hetkellä hyvää ja henkinen paha olo on välillä ollut poissa, mutta silloin tällöin ollut mukana arjessa. Viime aikoina on tapahtunut paljon asioita, mutta loppujen lopuksi tuntuu siltä etten ole saannut mitään aikaiseksi. 

Voisin sen vaikka kertoa, että hankin pitkästä aikaan uuden lävistyksen. Päätin hankkia industrialin, koska olin jo halunnut pitkän ajan sellaista korvaani kiilumaan. Sen lisäksi olin saannut kuulla, että lempi- sekä vakiopaikkani lopettaa eli Pet skull joten päätin sen kunniaksi ja suruksi käydä viimeistä kertaa siellä lävitettävänä. 
Mitä tässä voisi muuta kertoa, että sattui. Indus sattui enemmän kuin mikään muu lävistyksistäni, mutta kipu oli kuitenkin siedettävä. Valitettavasti korvani päätti tehdä super verenvuodot, joka vuosi sitten paidalleni ja hiuksiin. Sekä tyrehtymiseen meni yksi ikuisuus tai ehkä jopa kaksi. Sen jälkeen korvani näytti todella nami nami tapaukselta, kun kaikki veri oli kovettunut korvaan. 
Nyt korvani voi suhtkoht hyvin ja on ollut välillä kipeä, sekä tulee olee vielä jatkossa herkkä. Rusto ei parane heti ja valitettavasti olen huitaissut harjalla pari kertaa sekä nukahtanut väärällä kyljellä joten se on ollut hieman pipi. Toivon kuitenkin pikaisia parantumisia korvalleni.
Tajusin muuten eräännä yönä, että mähän oon jo vuoden ajan kirjoittanut kuukauden vinkkejä. En enää muista, miten päätin aloittaa näitten kirjoittamiseen. Ehkä vaan halusin kertoa vinkkejä, mitä tehdä tai sitten vaan varoitan muita olematta yhtä tyhmä kuin minä. Olen huomannut myös, ettei ole tullut vastaan ketään ketä kans näitä kirjoittaa vai onko teille tullut vastaan? Ehkä taidan olla tässä uniikki tai ainaski vähintää tää on se mun juttu. 
  • On okei säikähtää, kun septum koru vaan yhtäkkiä tipahtaa nenästä.
    ( Luulin ensin, että mun nenä tipahti ja joutuisin elää jatkossa Voldemortina...)
  • Joskus on hyvä vaan purkaa kiukku ja turhautuminen jotenki. Esim. Värittää tussilla koko paperi agressiiivisesti. 
  • Villasukat ja tee rauhottavat iltaisin ja pitävät lämpivänä.
  • Ohuet sukkahousut eivät enää riitä ulkona. Kokeiltu on ja voi sitä tuskan määrää.
  • Kannattaa joskus eksyä Kallion baareihin ja varsinki flemariin. Mukavaa väkeä ja halvat hinnnat
  • Suosittelen käymään kakkugalleriassa, koska liian paljon hyvää kakkua.