torstai 17. syyskuuta 2015

Lapsen huutoa


''Onko sulla kaikki hyvin?'' On, mutta jokin sanoo ettei ole.
'' Mikä on huonosti?''  Kaikki.
'' Kerro miten. '' Emmä pysty, mutta mikään ei ole hyvin.

Mikään ei enää pysy sisällä. En pysty enää hallitsemaan surua, itkua, tuskaa, turhaantumista ja pelkoa. Kaikki vaan tulee ulos paniikkikohtauksena. En pysty olemaan paikallaan. Hengitys on kimeää ja raskasta. Pelottaa hemmetisti. 

Ahdistaa jatkuvasti ja on pakko tehdä jatkuvasti jotain, koska muuten ajatukset valtaa pään. Siitä ei ole kuitenkaa apua, koska jos pysähdyn hetkeksi niin romahdan. Jalat pettää, kyyneleet virtaa poskia pitkin ja tekisi mieli huutaa. Huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, mutta silloin keuhkoista ei pääse edes pientä henkäystä. Hengitys kuuluu kimeästi ja satttuu. Olen niin hajalla...Kuuleko kukaan minun itkua, jota en itkenyt lapsena.

Kuukauden vinkkinä kerron pari asiaa:  
  • Älä pidä asioita liian kauan sisällä. Keho hylkii sen pois niin kuin tikun ihon sisältä.
  • Avun pyyntäminen on hankalaa, mutta joskus sitä pitää vaan pyytää.
  • Loppujen lopuksi kaikki muuttuu hyväksi. 

Ps. Joo mä tiedän. Vanhat kuvat, mutta kipeenä ei oikein oo kauheen kuvauksellinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti