sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kertomus Traconista


Olen ollut niin hajoamis pisteessä ja tuntenut, kuinka jokin sisältäni särkyy.

Pari kertaa harkitsin salaa traconin jättämistä väliin, mutta tiesin etten voisi tehdä sellaista. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä idea lähteä ja mennä pitämään taukoa kaikesta ahdistuksesta viikonlopun ajaksi Tampereelle. 

Tämän vuoden tracon oli minun toisiksi parhain con, missä olen ollut. Matka Tampereelle perjantaina oli sujunut hyvin ystäväni Arun luokse ja sain myös ensimmäisen kerran leikata toisen ihmisen kaljuksi. Kuinka jännää on ottaa sakset ja napsia toiselta hiukset pois! Sauli oli päättänyt hylkää tukkansa cossinsa takia ja minä joutilaana leikkasin sen pois. Nyt hieman ärsyttää, kun ei ole kuvaa lopputuloksesta, mutta sen voin sanoa että siitä tuli hyvin siisti kalju. Kannattaa joskus kokeilla toisen hiusten leikkaamista, mutta vain toisen luvalla tai no kokemushan sekin olisi, kun pitäisi toista ihmistä juosta karkuun. Alkoi myös itseäkin siinä kohdin houkuttaa leikata oma tukka veks, mutta päätin nyt pitää tukkani päässä ainakin vähintään vanhoihin saakka. Arun kissemisse oli myös suloinen tapaus ♥.
Lauantaina olisin halunnut meikkaa isot silmät, mutta iho alkoi ärsyyntyä jo luomivärin kohdilla niin jouduin rajoittaa meikkailua. Olen kuitenki tyytyväinen lauantain lookkiini. Varsinkin kenkiini, jotka olivat korkkarit hologrammisella pinnalla. Olin ostanut nuo korkkarit joskus viidellä eurolla kirpikseltä ja olen vieläkin rakastunut niihin. Ehkä joskus näytän ne kunnolla täällä blogissani.Lauantaipäivä taisi mennä muutenkin kauheassa hösäyksessä ja tuntui, että minun oli aivan pakko päästä halimaan ihmisiä ja juttelemaan kaikkea kivaa. Jotenki oli vaan ollut kauhea ikävä ihmisiä sekä heidän kommenttejansa ja ylipäätänsä ystäviä.
Sunnuntaina jouduimme heräämään viideltä, koska Arun piti alkaa valmistautumaan NCC-kilpailua varten. Siinä aamuhorroksessa sitten laittauduimme ja autoimme siipien kanssa. Kerkesimme myös aamulla pitämään pikaiset photoshootit. Meillä oli noin 10 minuuttia aikaa kuvailla, joten siinä kiirressä ei ollut aikaa mennä vaihtaa tasapohjasia kenkiä. Voin siis kertoa vinkkinä, että korkkarit ja pehmeä maasto eivät ole loistava yhdistelmä. Haluan myös sanoa, että olen hyvin ylpeä rakkaasta ystävästäni vaikka voitto ei tullukkaan kotiin ♥!
Myöhemmin päivällä menimme kuvaamaan Sirun Mabel cossia ja tietenkin minunki oli myös pakko päästä kameranki eteen. Meillä oli myös kuvausten kanssa ongelmia, kun päätin kiivettä kiipeilytelineeseen kuvaamaan. Lopputulos oli se, että jäin jumiin. Hetken siinä sai ähkiä, että pääsi sieltä pois ja pikkulapsilla oli varmasti hauskaa seurata minua.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Tuntui, että tracon meni aivan liian nopeesti ohitse. Voin kuitenkin vielä lämmöllä muistella tapahtuneita asioita. Esimerkiksi joku söpö tyttö antoi minulle lapun, missä luki '' olet nätti! anna tämä seuraavalle ihmisille, joka on sinun mielestä nätti''. Aivan ihanaa ja sain muutenki ihania kommentteja! On ihanaa kuulla ystäviltä, että on heille kuin isosisko tai äiti! Hymyilen tässä nyt vieläkin hölmösti, kun muistelen traconia. Toivottavasti kaikilla muilakin oli mahtava tracon!

Haluaisin vielä myös kertoa, että postauksia ei välttämättä tule nyt niin usein kuin ennen. Olen ollut viime aikoina niin hajalla, että on tuntunut niin mahdottomolta pysyä kasassa. Koetan kuitenki lähiaikoina kertoa kuukauden vinkit, mutta sitä ennen koetan korjailla itseäni ennen kuin olen täysin hajalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti