lauantai 26. syyskuuta 2015

asdfhj olen luova ihminen, mutta luovuus ei riitä otsikoihin adkkjfgd....


Tossa yhtenä päivänä luin Nellin blogitekstiä, joka osottautui todella hauskaksi sekä mielenkiintoiseksi. Te jotkut saatatte muistaa ystäväkirjat lapsuudesta ja muistan hyvin, kuinka paljon vihasin niitä silloin. Niihin oli aina hirveen vaikee vastaa, mutta kun luin Nellin niin päätin kokeilla. Aloin sitten hetken päästä muistaa, että miksi vihasinkaan näitä...

Suosikki....

Kaupunki?
Helsinki, koska paikka tuntuu aina mielenkiintoiselta ja joka päivä tuntuu tapahtuvan jotain.

Lomakohde?
Noh en ole vieläkään lomaillut  kauheesti joten kokemusta ei ole suuresti, mutta Puolassa on mukava kävellä kun paikat alkaa olla tuttuja.

Biisi?

Coldplayn viva la vida. Tuo vieläkin ihania kylmiä väreitä.

Ravintola ja annos?

En omista mitään vakioravintolaa, mutta raflat on usein niitä lempipaikkoja. Varsinkin, jos sieltä saa tilattuun lehtipihvin.

Juoma?
Juoma, joka jakaa mielipiteitä eli Dr pepper! Sekä kirsikkacokis sopii myös.

Leffa?
Tässä oli vaikeaa valita vain yksi, joten ne ovat  vuosi nuoruudestani ja hotel transylvania. Ette arvaa ketä on innoissaan kun kuuli, että transylvaniasta tulee kakkonen! hii!

TV-sarja?
Aina ja ikuisesti eli sinkkuelämää!

Kirja?

Ikuinen lemppari eli Tuija Lehtisen Roskisprissi. 

Asu?
Äidin harmaa villapaita, joka on niin nukkaantunut ettei sitä enää viiti julkisesti käyttää.


Meikkituote?
Musta hiusliitu, jonka kerran ostin vahingossa kun luulin sen olevan luomiväri. Kokemuksena voin sanoa, että käy yhtä hyvin kulmiin kuin luomiväri.

Hiustuote?
Schwarzfxdadcfvittumikänimi
kopfh gliss hiuksiin jätettävä hoitoaine, joka on pelastanut minut usein. 

Instagrammaaja?
@muutakinkuintanssia.




Aamurutiinisi?
En voi aloittaa aamuani ilman aamupalaa, joten se on pakollinen ja samoin yksi kupillinen teetä. Toinen asia, joka on pakollinen on hyvä muusiikki. Muuta sittei ei varmaan tarvitakkaan.

Mitä vaatekaapistasi löytyy?
Kaikkea sekalaista riepua, joita en joskus uskalla käyttää tai en vaan osaa yhdistää mihinkään. Onneksi sieltä kuitenkin löytyy aarteita. 


Mitä pakkaat mukaan matkalle?
Kaiken tarpeellisen ja sen lisäksi kaiken, mikä ei ole tärkeää. Esimerkiksi silmälasien puhdistusnesteen, vaikka tiesin etten tule käyttämään koko viikonlopun aikana laseja...


Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?

Saatan itkeä tai huudattaa musiikkia kovaan.


Mitä laukustasi löytyy aina?
Lompakko, lasit, kalenteri, kännykkä, laturi, meikkipussi, hiusharja ja joskus avaimet.


Viimeisin sisustusostoksesi?
Tää oli myös tosi haastava, mutta tulin siihen tulokseen etten ole vuoteen ostanut mitään joten en muista.

Viimeisin Whatsapp-viesti?
''Käyt kaikki vaihtoehdot läpi :D''

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille?
Hyvinkäällä kauppakeskus Willa tarjoan paikan shoppailuun. Syömisen tarjoaa varmaan vanha kunnon Amarillo ja drinkeistä en osaa sanoa, koska en ole kokeillut kotikaupunkini baareja.

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä?
 Wanhojen mekko...Alkaa tulla jo hieman kiire.

 Paras tapa tuhlata 50 euroa?
Ostamalle jotain kivaa itselleen niin, että on miettinyt sen hankkimista jo pitkän ajan.

Hui kohta pitäisi tehdä ensi kuun vinkit!

torstai 17. syyskuuta 2015

Lapsen huutoa


''Onko sulla kaikki hyvin?'' On, mutta jokin sanoo ettei ole.
'' Mikä on huonosti?''  Kaikki.
'' Kerro miten. '' Emmä pysty, mutta mikään ei ole hyvin.

Mikään ei enää pysy sisällä. En pysty enää hallitsemaan surua, itkua, tuskaa, turhaantumista ja pelkoa. Kaikki vaan tulee ulos paniikkikohtauksena. En pysty olemaan paikallaan. Hengitys on kimeää ja raskasta. Pelottaa hemmetisti. 

Ahdistaa jatkuvasti ja on pakko tehdä jatkuvasti jotain, koska muuten ajatukset valtaa pään. Siitä ei ole kuitenkaa apua, koska jos pysähdyn hetkeksi niin romahdan. Jalat pettää, kyyneleet virtaa poskia pitkin ja tekisi mieli huutaa. Huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, mutta silloin keuhkoista ei pääse edes pientä henkäystä. Hengitys kuuluu kimeästi ja satttuu. Olen niin hajalla...Kuuleko kukaan minun itkua, jota en itkenyt lapsena.

Kuukauden vinkkinä kerron pari asiaa:  
  • Älä pidä asioita liian kauan sisällä. Keho hylkii sen pois niin kuin tikun ihon sisältä.
  • Avun pyyntäminen on hankalaa, mutta joskus sitä pitää vaan pyytää.
  • Loppujen lopuksi kaikki muuttuu hyväksi. 

Ps. Joo mä tiedän. Vanhat kuvat, mutta kipeenä ei oikein oo kauheen kuvauksellinen. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kertomus Traconista


Olen ollut niin hajoamis pisteessä ja tuntenut, kuinka jokin sisältäni särkyy.

Pari kertaa harkitsin salaa traconin jättämistä väliin, mutta tiesin etten voisi tehdä sellaista. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä idea lähteä ja mennä pitämään taukoa kaikesta ahdistuksesta viikonlopun ajaksi Tampereelle. 

Tämän vuoden tracon oli minun toisiksi parhain con, missä olen ollut. Matka Tampereelle perjantaina oli sujunut hyvin ystäväni Arun luokse ja sain myös ensimmäisen kerran leikata toisen ihmisen kaljuksi. Kuinka jännää on ottaa sakset ja napsia toiselta hiukset pois! Sauli oli päättänyt hylkää tukkansa cossinsa takia ja minä joutilaana leikkasin sen pois. Nyt hieman ärsyttää, kun ei ole kuvaa lopputuloksesta, mutta sen voin sanoa että siitä tuli hyvin siisti kalju. Kannattaa joskus kokeilla toisen hiusten leikkaamista, mutta vain toisen luvalla tai no kokemushan sekin olisi, kun pitäisi toista ihmistä juosta karkuun. Alkoi myös itseäkin siinä kohdin houkuttaa leikata oma tukka veks, mutta päätin nyt pitää tukkani päässä ainakin vähintään vanhoihin saakka. Arun kissemisse oli myös suloinen tapaus ♥.
Lauantaina olisin halunnut meikkaa isot silmät, mutta iho alkoi ärsyyntyä jo luomivärin kohdilla niin jouduin rajoittaa meikkailua. Olen kuitenki tyytyväinen lauantain lookkiini. Varsinkin kenkiini, jotka olivat korkkarit hologrammisella pinnalla. Olin ostanut nuo korkkarit joskus viidellä eurolla kirpikseltä ja olen vieläkin rakastunut niihin. Ehkä joskus näytän ne kunnolla täällä blogissani.Lauantaipäivä taisi mennä muutenkin kauheassa hösäyksessä ja tuntui, että minun oli aivan pakko päästä halimaan ihmisiä ja juttelemaan kaikkea kivaa. Jotenki oli vaan ollut kauhea ikävä ihmisiä sekä heidän kommenttejansa ja ylipäätänsä ystäviä.
Sunnuntaina jouduimme heräämään viideltä, koska Arun piti alkaa valmistautumaan NCC-kilpailua varten. Siinä aamuhorroksessa sitten laittauduimme ja autoimme siipien kanssa. Kerkesimme myös aamulla pitämään pikaiset photoshootit. Meillä oli noin 10 minuuttia aikaa kuvailla, joten siinä kiirressä ei ollut aikaa mennä vaihtaa tasapohjasia kenkiä. Voin siis kertoa vinkkinä, että korkkarit ja pehmeä maasto eivät ole loistava yhdistelmä. Haluan myös sanoa, että olen hyvin ylpeä rakkaasta ystävästäni vaikka voitto ei tullukkaan kotiin ♥!
Myöhemmin päivällä menimme kuvaamaan Sirun Mabel cossia ja tietenkin minunki oli myös pakko päästä kameranki eteen. Meillä oli myös kuvausten kanssa ongelmia, kun päätin kiivettä kiipeilytelineeseen kuvaamaan. Lopputulos oli se, että jäin jumiin. Hetken siinä sai ähkiä, että pääsi sieltä pois ja pikkulapsilla oli varmasti hauskaa seurata minua.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Tuntui, että tracon meni aivan liian nopeesti ohitse. Voin kuitenkin vielä lämmöllä muistella tapahtuneita asioita. Esimerkiksi joku söpö tyttö antoi minulle lapun, missä luki '' olet nätti! anna tämä seuraavalle ihmisille, joka on sinun mielestä nätti''. Aivan ihanaa ja sain muutenki ihania kommentteja! On ihanaa kuulla ystäviltä, että on heille kuin isosisko tai äiti! Hymyilen tässä nyt vieläkin hölmösti, kun muistelen traconia. Toivottavasti kaikilla muilakin oli mahtava tracon!

Haluaisin vielä myös kertoa, että postauksia ei välttämättä tule nyt niin usein kuin ennen. Olen ollut viime aikoina niin hajalla, että on tuntunut niin mahdottomolta pysyä kasassa. Koetan kuitenki lähiaikoina kertoa kuukauden vinkit, mutta sitä ennen koetan korjailla itseäni ennen kuin olen täysin hajalla.