maanantai 31. elokuuta 2015

"Niin mitäs sä halusitkaan tältä elämältä?"



Olen ollu kiirellinen tai sitten muuten vaan haluamaton kirjoittamaan mitään tai sitten en ole ollut vaan kykeneväinen tai sitten niin tai sitten näin tai siis no on minulla syyni tähän, mutta nekin saattavat ehkä olla tekosyitä tai sitten jotain muuta. 


Olen repäissyt itseni irti ja nauttinut omasta ajasta ja hetkistä. Ehkä jopa hieman koulustaki.

Totesin, että en ole valmis olemaan kenenkään oma ja pusut ällöttävät minua. Hyi. 

Leikkasin hiukseni lyhyeksi, koska en enää jaksanut niitä. Silloin satoi ja oli aamu, jonka takia minua palelsi.

Eräänä päivänä sain kutsun kahville ja venytin septumia. Pikkuiseni päätti kasvaa hiema.

Totesin, että on mahtavaa olla tuutori. Varsinkin, kun huomaa pikkuisten antaneen minulle oman lempinimen. Heh ehkä musta oikeesti tykätäänki vaikka hösäänki turhan usein. 

Olen innostunut filmikuvaaamaan, vaikka se onkin pelottavaa....mutta jännittävää...ja pelottavaa..

Eräänä päivänä halusin vain itkeä, koska en tiennyt kuinka pyytää apua. En kyllä tiedä vieläkään, kuinka se tapahtuu...


Rakastuin siivouspäiviin. Voisin ehkä harkita ensi vuonna omien rytkyjen myymistä siellä. 

Tunnen, että olen viimeinki löytänyt elämältäni jotain vaikka taidanki olla vielä pahasti 
hukassa.
Nasujen kuvat ovat peräsin ystävältäni Tassulta.
Olen muuten huomannu, että teitä joitaikin kiinnostaa minun nasut tai ainaski hakusanojojen perusteella ajattelen niin...Uteliaisuuttani haluaisin tietää, että miksi? 
Ehkä helpotan hieman niitä utelijoita ja laitan linkin, joka vie lukemaan minun 1.vuoden nasuista. Tajusin myös, että olen ollut nyt vuoden sininen.

Voisin kertoa lyhyesti tämän vuoden nasuista. Ne olivat erikoiset, hauskat, ahdistavat ja jäävät ikuisesti mieleen. Ilta alkoi rennosti. Puoliväli oli mukava, mutta se sai käänteen. Loppuillasta itkin ja panikoin. Näin jälkeen päin ajateltuna voin sanoa, että ystävien edessä saa itkeä ja halia Pasilan aseman lattialla. Missä olisinkaan ilman teitä...


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Minä annoin sinulle nimen, koska olet osa minua


Tiedätkö tunteen, kun kädet tärisevät ja joku sisälläsi kolkuuttaa? Joskus se raastaa sinua ja joskus se koettaa tulla väkisin ulos kurkkua pitkin niin, että joudut nieleskelemään sen väkisin alas. Se saattaa kuiskuttaa korviisi sanoja, joita et haluaisi kuulla. Se saa siitä nautintoa, kun puhkeat kyyneliin. 

Olemme antaneet tuolle tunteelle erillaisia nimiä. Jotkut kutsuvat sitä pahaksi oloksi, ahdistukseksi tai haluavat kieltää sen olemassa olon ja kutsuvat sitä ei mikskään. 

Saatat tietää, mistä puhun ja osaat varmasti nimetä sen itsekkin. Se on kyllä ehkä traagista, kun jotkut eivät osaa nimetä sitä. En suosittele kuitenkaa häpeämään sitä, koska osaat joskus vielä nimetä sen tai sitten kuullut onnekkaisiin, jotka eivät tule koskaan tietämään sen nimeä. Saatan olla ehkä hieman kateellinen, jos kuullut näihin onnekkaisiin. Onneksi vain hieman, koska tämä se on minulle tärkeä. Se on tärkeä osa minua. 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

'' Oon mä ehk hieman outo, mutta vain hieman. ''


Olen ollut iloinen ihminen, mutta pari kertaa ahdistus on koettanut kolkuttaa sisälläni. En ole antanut ahdistukseni tilaa vaan laittanut musat soimaan täysillä tai jutellut hänelle, joka on jaksanut kuunella minua silloinki kun en ole jaksannut hymyillä. Onneksi näitä päivä on ollut harvoin. Oikeistaan todella harvoin, mutta en haluisi vielä nuolasta ennen kuin tipahtaa. Syksy sekä talvi on lähestymässä, jonka mukana tulee usein kaamosmasennus ja muut melankolliset olot. Ajattelin kuitenki yrittää pysyä nyt onnellisena, koska olen kykeneväinen siihen enkä haluisi juuri nyt murehtia tulevaan. 
Ajattelin kertoa taas kerran nämä kuukauden vinkit, joita tykkään antaa joka kuukausi. Joskus kyllä mietin, että luetko te niitä koskaan? Mietittekö te niitä koskaan? Onko niistä koskaan ollut mitään hyötyä tai oletteko te miettineet samaa? Oletteko tekin olleet yhtä typeriä kuin minä vai sittenki viisampia? Voisiko joku antaa minullekki jotain vinkkejä, kuinka pärjää tässä omituisessa maailmassa? Terveisin hämmentynyt sinipäinen kakara haavemaailmasta, ketä nauraen miettii välillä omituisia ja kirjoittaa ne ajatukset ylös.  
  • Aina ei tarvitse kantaa kaikkea yksin.
  • Joskus kannattaa kysyä kysymyksiä, jotka saattavat tehdä muutoksia.
  • Muutoksia ei kannata pelätä, vaikka tuntisitkin sydämesi hakkaavan kahtasataa. 
  • On hyvä idea syödä keskellä yötä lettuja vadelmahillolla ja kermavaahdolla.
  • Älä vedä kännissä väärään kurkkuun, koska oksennus voi sitä kautta nousta yllättän nopeasti ylös.
  • On okei kuolata rastojen perään ja itkeä, kun tajuat rakastavasi liikaa peruukkejasi eikä takuille ole sen takia yhteistä tulevaisuutta. 
  • Joskus on mukavaa mennä ystävän luokse käymään ranskalaisille. 
  • Joskus on hyvä nauraa kovaa, kun toinen kehuu sinua hurmaavaksi.