perjantai 8. toukokuuta 2015

Tästä on jo aikaa...

Joskus syksyllä mainitsin, että teen kuvataidekoulussani lopputyötä. No tuossa yhtenä päivänä se tuli valmiiksi. Yhtenä toisena päivänä oli näyttely. Jonkin aikaa sitten sain palautetta siitä ja myöhemmin toin sen kotiini, jossa se nyttenki nurkassa kyhjöttää yksin odottaen oikeata paikkaa. 

Maalaisin noita tauloja pitkän ajan ja monta kertaa menin panikkiin, koska epäilin etten saisi noita koskaan valmiiksi. Lopulta sain ne ajoissa valmiiksi ja olin erittäis tyytyväinen lopputyöhöni sekä portfoliooni.

Se vuosi oli sinäänsä mukavaa, mutta raskasta. Näitten työtten aiheen takana on raskaita muistoja ja helpotuksia, mutta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni. Olen tyytyväinen itseeni, että pystyin maalaamaan aiheesta, joka on ollut rankka minullekkin. Olen tyytyväinen, että ajatukseni ovat erillaisia kuin joskus kauan sitten. Nykyään elämä ei ole se vika asia, mitä ajattelen. Minä haluan oikeasti elää ja en halua kuolla nuorena kokematta mitään, koska tämä elämä tarjoaa niin paljon vielä.

En ole koskaan ollut hyvä selittelemään mistään kuvistöistäni ilman ahdistusta, mutta onnistuin kirjoittamaan kaiken luojan kiitos portofioni, mutta jottenki sanat eivät tahdoa tulla tänne nyt mitenkään. Osittain en edes oikeasti haluaisi alkaa selittää niitä tänne vaan pikemminki vaan antaa muitten katsoa sekä pohtia itse. Joten jätän lukijat pohtimaan ja katselemaan näitä käsiä rauhassa. 
P.S. Koko vuosi oli pelkkiä käsiä...En halua piirtää hetkeen niitä enää.
P.P.S. Seuraavassa postauksessa kuukauden vinkit ja tulevaisuudessa olen menossa Hanamiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti