lauantai 30. toukokuuta 2015

Näkemiin rapistunut rakennus, missä ilma ei kiertänyt. Näämme kun voit paremmin


''Jotkut loput voivat olla aina uuden asian alku.'' Koetan aina muistaa tuon toteamuksen, kun jotkut asiat kohtaavat loppunsa. Koulu loppui ja kesäloma sai alkunsa Samuli Putron musiikin avulla. Tuntuu jotenki oudolta ja luonnottomalta, ettei minun tarvitse raataa kahteen kuukauteen.

Se on myös hassua, että ensi vuonna Torkkeli ei ole enää Kalliossa remontinssa takia. Juuri kun olin tottunut Helsinkiin ja kävelemään Kalliossa, niin joudun oppia uudet seudut ja tuntemaan tuskan, kun mukavat ympäristöt vaihtuvat. Päätin kuitenkin ottaa muiston mukaani ja jättää muiston itsestäni siihen rakennukseen. Nyt kaapissani on monta varastettua teekuppia teehuoneesta entisiltä oppilailta, jotka eivät olleet ottaneet niitä mukaan eli kiitos heille söpöistä mukeista. Otin silloin myös tussin käteeni ja kiipesin ikkunatasolle, jonka jälkeen kirjoitin muiston itsestäni seinälle ja samalla mietin, että kuinkas paljon sattuisi jos tippuisin kahden metrin päästä lattialle. En kuitenkaan tippunut, mutta kaipaus sattuu. Näämme rakas Torkkeli seuraavan kerran syksyllä Mäkipellossa ja vanha rakennus jää muistooni.

PS. Haha ei mun käsiala oo oikeesti noin paska. En oo vaan tottunut kirjoittaa isoilla tikkukirjaimilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti