lauantai 30. toukokuuta 2015

Näkemiin rapistunut rakennus, missä ilma ei kiertänyt. Näämme kun voit paremmin


''Jotkut loput voivat olla aina uuden asian alku.'' Koetan aina muistaa tuon toteamuksen, kun jotkut asiat kohtaavat loppunsa. Koulu loppui ja kesäloma sai alkunsa Samuli Putron musiikin avulla. Tuntuu jotenki oudolta ja luonnottomalta, ettei minun tarvitse raataa kahteen kuukauteen.

Se on myös hassua, että ensi vuonna Torkkeli ei ole enää Kalliossa remontinssa takia. Juuri kun olin tottunut Helsinkiin ja kävelemään Kalliossa, niin joudun oppia uudet seudut ja tuntemaan tuskan, kun mukavat ympäristöt vaihtuvat. Päätin kuitenkin ottaa muiston mukaani ja jättää muiston itsestäni siihen rakennukseen. Nyt kaapissani on monta varastettua teekuppia teehuoneesta entisiltä oppilailta, jotka eivät olleet ottaneet niitä mukaan eli kiitos heille söpöistä mukeista. Otin silloin myös tussin käteeni ja kiipesin ikkunatasolle, jonka jälkeen kirjoitin muiston itsestäni seinälle ja samalla mietin, että kuinkas paljon sattuisi jos tippuisin kahden metrin päästä lattialle. En kuitenkaan tippunut, mutta kaipaus sattuu. Näämme rakas Torkkeli seuraavan kerran syksyllä Mäkipellossa ja vanha rakennus jää muistooni.

PS. Haha ei mun käsiala oo oikeesti noin paska. En oo vaan tottunut kirjoittaa isoilla tikkukirjaimilla.

tiistai 26. toukokuuta 2015

No comprendo


Hiukset ovat sekaisin ja on paljon sanottavaa, mutta ajatukset katkeavat jatkuvasti. Koeviikkosta enään yksi koe jäljellä ja en kuitenkaan jaksaisi edes panostaa pikkuisen. En ole päättänyt asioita kuten esimerkiski, miten laittautua Desuconiin. Ehkä minut näkee siellä kukkakruunu päässä ja pikku timantteja liimattuna naamaan.Onneksi kesäloma alkaa  kohta ja voin hengähtää. Haluaisin vain aamun, jolloin voisin herää rauhassa. Kiitos. 
Turhaa tilanne postausta, mutta ainakaan en joudu unholaan.



lauantai 16. toukokuuta 2015

Hengitä sisään ja ulos

Voin rehellisesti myöntää, että olen todella laiska ja huono liikkumaan. En ole koskaan ollut urheilullinen ja minulla sattuu olemaan polviongelmia, jonka takia esimerkiksi juokseminen on todella haastavaa. Minulla on yliliikkuvat nivelet ja sen huomaa polvissani, jotka taipuu liikaa taaksepäin ja sen takia kävelessäni pidän polvia aina hieman koukussa. Kaiken tämän lisäksi olen todella heikko ja lihaksia ei tunnu olevan lainkaan. Muistan, kun kerran otin yhden tuttuni reppariin niin kävelin vain pari askelta, jonka jälkeen polvessani kuului naksahdus ja se petti alta. Polveni siitä kuitenkin hieman vain muljahti, mutta sen jälkeen en olekkaan ottanut ketään selkääni. 
Nykyään olen alkanut yrittää lisää arkiliikuntaa enemmän ja sen takia esimerkiksi kävelen iltapäivisin koulusta rautatieasemalle, joka on noin 3 kilometriä sekä koulussa on muutenki paljon portaita, joka on myöksi hyväksi. Tässä jaksossa minulla on ollut liikuntaa ja lukion liikunta on ollut muutenkin erittäin mukava, jonka takia olen panostanut kunnolla liikuntaa. Hetki sitten oli koulussa cooper-testi ja yritin siinä hieman juosta, mutta vedin sen lopulta hölkäten sekä kävellen nopeesti. Sain lopulta hölkättyyn 1720 metriä 12 minuutissa, josta olen itse todella ylpeä. 

Tämän postauksen aiheena on kuitenkin liikkumattomuuteni lisäksi jooga. Koulun liikuntatunnilla meillä oli Jooga- ja pilatestunti, josta sitten innostuin vaikka se tuntuikin pari kertaa todella pahalta nojaa painolla polveen. Jooga on kuitenkin niin helppoa ja mukavaa. Siinä tulee haastavuutta, mutta olen todennut sen pääaiheena olevan oikein hengitys ja keskittyminen, jonka kautta rentoutuu. Olen ajatellut, että voisin ehkä alkaa harrastaa sitä ensi vuonna sitä. Onneksi netistä löytyy myös paljon videoita joogasta aloittelijoille ja se on hyvä ja ilmainen tapa harrastaa myöskin, sekä sitä voi harrastaa milloin vain haluaa.
laitan tähän pari videoo, joita olen itse seuraillut.





Kertokaa, jos teillä on omia kokemuksia joogasta tai ootte kans kiinostuneita :)

perjantai 15. toukokuuta 2015

Hanami aka kytätään kirsikankukkia


Harkitsin jo tuona aamuna, etten jaksaisi tulla Hanamiin. Nousin kuitenkin aikasin ylös ja aloin laittautumaan. Myöhemmin tajusin istuvani junassa matkalla Hanamiin ja siinä kohdin mietin, että oisko pitänyt vaan jäädä kotiin nukkumaan. 

No onneksi en jääny ja seura oli siellä jatkuvasti mukavaa, sekä tuttui tuli sieltä sun täältä koko ajan. Joskus mietinkin, että kuinkas paljon ystäviä omistankaan. 

Vietin alkuun hauskaa Siirin ja muun porukan kanssa piknikillä, jossa söin ihania cupcakeja. Sen jälkeen juoksentelin siellä sun täällä puistossa, koska en osaa olla missään tapahtumissa paikallaan jos siellä on paljon ihmisiä ja hanamissa oli oikeasti tosi PALJON ihmisiä.

Myöhemmin parin pienen sadekuuron ja väliaikaisen viileän ilman jälkeen, niin Siiri ystävineen päättivät lähteä ja minä sen sijaan päätin jäädä viihdyttämään Saraa. Sara viihtyi hyvin kameran edessä ja minä viihdyin kamerani takana, koska vakiokuvaajani ei ollut paikalla ja en koskaan saannut ketään kuvaamaan itseäni. Nyyh. Koetin myöhemmin saada vielä kuvia itsestäni, mutta Sara päätti tulla myös kuviin. Selvästi nautti suosiostaan.
Päätimme kuitenkin lopulta lähteä pois Hanamista, koska tuli kauhea sadekuuro ja nälkäkin alkoi tulla. Matkan mukana tuli toinenki ystävä mukaan mäkkäriin ja totesin myöhemmin, että kauhea moni tuli hiplailee mun hiuksia hanamissa. Itse taas olin pettynyt hiuksiin, koska olin yrittänyt saada itselleni pörheet ja kiharat hiukset. Näytin vaan puudelilita. Yksi toinen miinus sinä päivänä oli se, että sain siitepölystä allergiaa. En ole tietääkseni erityisesti allerginen, vaikka joskus reagoin siihen. Tuona päivänä silmät vaan vuosi sekä nenä ja se ei todellakaan ollut mukavaa. Ei varsinkaan tekoripsillä, joten mä säälin teitä kaikkia ihmisiä, keillä on siitepölyallergia.

Näihin merkkeihin on hyvä lopettaa ja hei kaverit minut nähdään tietenkin taas kerran Traconissa! Ostamisen aikana tuli pienoiset kuumotukset, kun oli kauhea ruuhka ja se tuntui kestävän ikuisuuden, mutta luojan kiitos se on nyt ohi minun kohdaltani. Pian voisin alkaa suunitella kaavoja ja kankaita, koska olen ajatellut cossaa pitkästä aikaan sitten siellä.


Huomatkaa tässä vikassa kuvassa aito hymyn ja naurun sekotuksinen ilme ja toivoittavasti muutkin olivat onnekkaita lippujen suhteen! :)

maanantai 11. toukokuuta 2015

Eräänä päivänä huomasin olevani onnellinen ja halusin siksi itkeä


Olen halunnut nukkua ja vastuu on vain koputtanut ovia, mutta minä suljen sille ovet. Jouduin eräänä päivänä blondaamaan hiuksiani, koska totesin sinisen menevän ainoistaan enään epätasaisesti ja puhumattakaan omasta hiusväristäni, joka tahtoi tulla esille. Peilikuvani ei tuntunut enään sen jälkeen todelliselta ja osa omaa identtiteettiä oli kadonnut. Ehkä se kuoli siinä blondauksessa. Myöhemmin värjäsin sinisellä ja vihreellä. Löysin itseni sittenkin hengissä. 
Olen ihastunut luomu appelsiini teehen ja hymyily tuhat hymyä, sekä huokaisu sata kertaa kaipauksen huokausta ja tuntenut kymmenen ihmeelistä oloa, mutta en ole kertaakaan kuullut niitä haluttuja sanoja, jotka olisin halunnut kuulla. 

Eräänä päivänä kaktusperheeni kasvoi yhdellä isolla ja laitoin tyhjään rommipulloon kuivattuja ruusuja. Halusin saada keltaisen sävyiset lakanat. Ei minusta ole välttämättä sisustajaa, mutta ainakin voin nukkua onnellisena. 

Kuukauden vinkit:
  • Haaveile ja kirjoita asiat mielestä paperille, vaikka se ei välttämättä olisikaan mitään erikoista. 
  • Clipperin appelsiinitee on hyvää ja ihmisille kannattaa joskus suositella erillaisia teemakuja. 
  • Nukkuminen on sallittua tietyssä tilanteissa ja määrissä. 
  • Kaktukset  ovat mukavia ja yksinkertaisia kasveja. 
  • Hymyile niille ihmisille, keistä välität. 

perjantai 8. toukokuuta 2015

Tästä on jo aikaa...

Joskus syksyllä mainitsin, että teen kuvataidekoulussani lopputyötä. No tuossa yhtenä päivänä se tuli valmiiksi. Yhtenä toisena päivänä oli näyttely. Jonkin aikaa sitten sain palautetta siitä ja myöhemmin toin sen kotiini, jossa se nyttenki nurkassa kyhjöttää yksin odottaen oikeata paikkaa. 

Maalaisin noita tauloja pitkän ajan ja monta kertaa menin panikkiin, koska epäilin etten saisi noita koskaan valmiiksi. Lopulta sain ne ajoissa valmiiksi ja olin erittäis tyytyväinen lopputyöhöni sekä portfoliooni.

Se vuosi oli sinäänsä mukavaa, mutta raskasta. Näitten työtten aiheen takana on raskaita muistoja ja helpotuksia, mutta olen kuitenkin tyytyväinen itseeni. Olen tyytyväinen itseeni, että pystyin maalaamaan aiheesta, joka on ollut rankka minullekkin. Olen tyytyväinen, että ajatukseni ovat erillaisia kuin joskus kauan sitten. Nykyään elämä ei ole se vika asia, mitä ajattelen. Minä haluan oikeasti elää ja en halua kuolla nuorena kokematta mitään, koska tämä elämä tarjoaa niin paljon vielä.

En ole koskaan ollut hyvä selittelemään mistään kuvistöistäni ilman ahdistusta, mutta onnistuin kirjoittamaan kaiken luojan kiitos portofioni, mutta jottenki sanat eivät tahdoa tulla tänne nyt mitenkään. Osittain en edes oikeasti haluaisi alkaa selittää niitä tänne vaan pikemminki vaan antaa muitten katsoa sekä pohtia itse. Joten jätän lukijat pohtimaan ja katselemaan näitä käsiä rauhassa. 
P.S. Koko vuosi oli pelkkiä käsiä...En halua piirtää hetkeen niitä enää.
P.P.S. Seuraavassa postauksessa kuukauden vinkit ja tulevaisuudessa olen menossa Hanamiin. 

lauantai 2. toukokuuta 2015

Glada vappen!


En voisi valehdella ja väittää, että olisin viettänyt täysin alkoholittoman vapun. En kuitenkaan vetänyt mitään kaatokännejä vaan join pienesti, vaikka eihän siinä olisikaan ollut haittaa nyt täysi-ikäisenä.

Vappuaatto meni pukeutuen Päivi Räsänen -maskilla, koska koulun vappuaiheena oli hyvikset ja pahikset. yksinkertainen tulostettu maski oli näyttävästi kauhea, koska oppilailla sekä opettajoilakin oli myös vaikeuksia katsoa Räsäsen myrtsiä ilmettä. Sinä päivänä mun kanssa haluttiin ottaa paljon selfietä. Mun ystävä oli kanssa liittynyt tähän mun ideaan mukaan joten pitkänä ja hoikkana hän tulosti kanssani Stubbin naamarin. Ei helvetti sitä naamarin virnettä. Aina välillä oli vaikeeta katsoa vakavana ystävääni, koska se virne. 
Sen jälkeen menimme Stubbin kanssa puistoon hirvipatsaan taakse juomaan ja nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Mä luin sinä iltana mun horoskoopin ja se kertoi, että tämän vapun tulisin muistamaan. No tämä vappu osottautui kokonaisuudessa todella hauskaksi ja rennoksi. 
Vappupäivänä minut oltiin kutsuttu Kaivariin piknikille ja silloin mä julistin, että kesä on tullut kukkakruunullani. Kaivarissa oli mukavaa, vaikka sää osottautui viileäksi tuulen takia ja siellä tuli muutenki syötyyn kaikkea kauheasti. Ruuasta puheen ollen niin kannattaa mennä katsomaan Hennan blogia, koska siellä on reseptejä ja piknikillä tuli syötiin ihania Hennan tekemia brownietta. Vappupäivänä tuli myös leikittyyn heliumpalloilla sekä otettuun burger kingin vessassa teinipeili kuvia. Sinä päivänä tuli myös juostuun ratikkaan, joka oli aivan täynnä ja sinne mahtui juuri ja juuri sisään. Siellä tuli sitten juteltuun mukavan kundin kanssa siitä sun tästä, sekä taputettuun jollekkin pienelle kuorolle. Muutenki oli mukavaa, että mun hiuksia kehuttiin. Nyt ei teekään mieli käyttää hetkeen peruukkeja tai vetää kaljua. 
Helsingissä tuntuu muuten aina tapahtuvan jotain tai ainaskin kokee jotain uutta, jonka takia mä taidan rakastaa tätä kaupunkia.  

Toivottavasti kaikilla oli hauska vappu! :)