sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Elämä on niin rentoa, että voin ottaa kuvia takkupäänä

Olen ollut onnellinen ja ehkä liianki. Olen tajunnut viimeinki, että vaikka alamäkiä tulee niin aina jaksaa mennä eteen päin. En minä hajoa enää pienistä. 
Olen löytänyt itsestäni uusia ja vanhoja puolia. Olen innostunut runoista, mistä voin kiittää äidienkielen opettajaa, ketä antoi tehtäväksi silppua kirjan sivuista sanoja ja liimailla niistä runoja. se oli vapauttavaa. 

Olen saannut taas kokea luopumisen tunteen uudelleen, mutta en ole itkenyt surun kyyneleitä tai antanut itseäni piiloutua muilta. Olen mennyt onnitelmaan ystäviäni aidosti hymyilen heidän vanhoissa ja antanut säälit ensi vuoden kirjoitusten takia. Monesta ystävästäni tulee abi ensi vuonna, mutta onneksi en ole yksin. Minulla löytyy ystäviä samalta vuosikurssilta, keitten kanssa jakaa tulevat muistot. Vuoden päästä minäkin tanssin hienossa puvussa, mutta kiitos Jenny kun toit esimakua minulle hakemaan tanssimaan valssia. Valitettavasti askeleet oli hakusessa ja maiharit eivät olleet ehkä parhaimmat kengät tanssiin.


Nauttikaa ihmiset lomasta jos teillä on sellanen nyt!  

2 kommenttia:

  1. Äää, oon nii odottanu et postaat taas uudestaan ja sdkh. Viikon pelastus ja parannus oikeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ah ihan mahtava kuulla, että mun postailuja on kaivattu! :D ole hyvä tästä parannuksesta ja kiitos odottamisesta :)

      Poista