torstai 29. tammikuuta 2015

Black black black pink black black black

Koeviikko on taas alkanut ja se on osottautunut loppujen lopuks kevyeksi ainaki näin alkuunsa. Mulla on piakkoin piman (piirtämis ja maalaus) kurssin arvostelu, jonka aiheena on ollut ihminen. Se kurssi on ollut aika opettava ja mielenkiintoinen. Hieman kyllä hermostutti ekana päivänä, kun osottaudun kurssin ainooksi ykköseksi...Mutta loppujen lopuksi siellä on ollut mukavaa ja kakkoset ovat antaneet jotain vinekkejä. Esim. Ihon sävyyn voi käyttää sinistäki. 
Mä harvoin välitän laittaa nettiin tai edes näyttää mun piirustuksia. Jotkut ystävät ovat saattaneet nähdä vaan mun töherryksiä, mitkä on aivan eri luokkaa kun mun kunnolliset työt. Täst mun työstä olin kuitenki ylpeä ainaski hetkellisesti. Aiheena oli tehdä A3 paperille työ, jossa näkyy kasvot edestä ja sivuprofiilista. Kuvassa piti myös näkyä vastakohdat ja noh en tiiä onnistuinko siinä, koska aloin vaan väsää sitä lyijykynillä. Vitullista tuskaa tehdä lyijykynillä, mutta minkäs siinä teet :D Kuvassa piti myös käyttää joko omia tai kaverin kasvoja. Päätin käyttää mun hyvän ystävän lärviä taas kerran mun töissä. Siitäs saatte arvata, ketä tämä blogimaailman prinssi onkaan.
Pahoitteluni kuvan valotuksista. Kotona kaikissa huoneissa on keltainen ja skanneri on muutenki jo varmaan hajalla, joten joudun ottaa kameralla niin hyvän kuin pystyn. Valo tulee kuitenki hieman inhottavasti esiin. Mutt I hope you like it!


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Sonnitar

Kuten mainitsin edellisessä postauksessa, että olen hankkinut septumin. Olin jo aikasemmin päättänyt kertovani omasta kokemuksestani, koska itse tykkään lukea muitten kokemuksia.
Mä olin jo kesällä pohtinut septumin hankkimista, mutta raha ja aika eivät antaneet mahdollisuutta. Joulun jälkeen omistin vihdoin samaan aikaan molempia. Olin jo jännitellyt mielessäni tuntumista, koska osasin jo arvata septumin sattuman enemmän kuin smileyn. Sinä aamuna en pysty syömään muuta kuin palan kurkkua ja kun matkasin lävistysliikkeeseen, niin alkoi jo hermostuttaa. 
Onneksi petskullin lävistäjä osasi puhua mulle todella rauhallisella ja antoi mulle vettä, kun oli vaihtanut mun smileyn korun ilmaiseksi. Kaverini, joka oli tukena. Hän alkoi nauraa hermostuneena ja kommentoi tuntevansa synnyttävänsä pian jännityksen takia. Siinä kohdin aloin mietin, että ei helvetti :D Piakkoin nenääni alettiin ronkkia sormilla ja pihtien kohdilla silmät alkoivat jo vuotaa, koska mun silmät kosteutuu usein aika helposti. Inahdin, kun neula laitettiin läpi ja hetken päästä nenässäni roikkui septum. Mä olin aikasemmin miettinyt kuumeisesti että sopisko septum mun smileyn kanssa ja voin sanoa, että ihan hyvin ne sopii yhteen ja kehuiki oon saannut kans. Plussana oli se, että nenääni ei ole sattunut lävistyksen jälkeen jos ei lasketa niitä kertoja, kun olen nokkani jonnekki lyönnyt.

Ps. Kaverini kalpeni aika paljon, kun sai vierestä seuraa neulan työntämistä.
Hurja kokemus. 

tiistai 13. tammikuuta 2015

Yukicon 2015

Siitä on jo aikaa, kun viimeksi kirjoittelin tänne. Loman loputtua on ollut kauhea kiire ja nyttenki pitäisi olla tekemässä jotain muuta, mutta kerrotaanpas kuulumiset ja tietenkin yukiconista. Olen myös hankkinnut vähän päälle viikko sitten septumin, josta varmaan kerron myöhemmin varmasti lisää. Sen voin ainaski sanoa, että olen rakastunut tähän

Perjantaina lähdin jännittäen kaverilleni yöksi, jonka tunsin joten kuten vain matikan kurssin kautta. Jännitys osottautui ihan turhaaksi ja olin muutenki mukavaa, että tutustuin häneen ja parin muuhun ystävääni paremmin. Olen vieläkin kiitollinen viikonloppu majoituksesta. 
Launtaina heräsin aikasin laittautumaan ja olin aika tyytyväinen asuyhdistelmään, että laitoin myös sen sitten seuraavalle päivälle. Lauantai meni kätevästi lyhyessä peruukissa, koska ei tarvinnut olla harjaamassa jatkuvasti. Olin hankkinut ihanat sukkahousut conia varten, jotka lopulta hajosivat lauantai iltana. Kävelin lauantai ihanissa kengissä, joista sain kuulla usein tutun kysymyksen: '' miten noilla voi oikeasti kävellä?!''. Voin sanoa tähänkin, että helposti. Hauskinta oli se, että kun kävin korkkareilla jolloin olin 183cm niin aika moni ystävä tuntui kääpiöltä.

Lauantai oli mukava päivä, koska näin niin paljon mun kavereita. Valitettavasti illalla aloin olla jo kuollut väsymyksestä, mutta onneksi ystäväni toi mulle greenroomista teetä ja heh suklaata kans. Paras osuus kuitenki illasta oli sauna. Kuinka mahtavaa on oikeesti päästä conipäivän jälkeen saunaan! Aivan mahtavan rentouttavaa. 
Sunnuntai meni aika zombina ja päivä meni siihen, että olin itse kuvattavana tai kuvasin muita. Tapasin sinä päivänä pari uutta ihmistä, joita toivon jatkossakin näkeväni viellä lisää. Olin jo lauantaina mennyt tervehtimään jo Rose Shockia, mutta sunnuntaina uskalsin rohkeana mennä pyytämään yhteiskuvaa. Näen jo kuvastakin selvästi, kuinka hermostunut ja innostunut olin. 
Huvittavaa, että mulla oli traconin sunnuntaina ihan sama peruukki ja pipo, kuin yukiconin sunnuntaina. Vielä enemmän huvittavinta, että traconissa mulle mainittiin näyttäväni papananaamalta. Yukiconin sunnuntai aamuna joku tuntematon tuli kysymään multa, että olenko mä papananaama. Näytän kuulemma ihan häneltä ja meikit sekä vaatteet on samantyyppisesti. Sallikaa mun vaan nauraa :DD
Pahoittelen, että teksti tuntuu sekavalta. Mulla on se tunne, että mulla on niin paljon kerrottavaa. Laitan tähän loppuun nyt vaan kuvia conista, joita olen ottanut tai joku muu, kun olen ollut kameran edessä. 



Vapise Tampere. Maaliskuussa nähdään kupliin merkeissä.

torstai 1. tammikuuta 2015

Kiitän edellisestä vuodesta ja tervehdin tulevaa

Vuosi meni nopeasti ohitte. Se oli ollut rankka vuosi. Muistan vieläkin sen ahdistuksen kun viime vuonna olin kouluni pääsykokeissa ja olisin halunnut huutaa ahdistuksen pois. Peruskoulujen loputtua elin pahassa stressissä ja päässäni soi kysymys, mitä jos en pääse minnekkään opiskelemaan? Kesän tultua sain kuulla, minne pääsin opiskelemaan. Se kesä oli muutenkin muistoikas. Syksyllä aukesi Torkkelin ovet ja olen tavannut ihania ihmisiä, joista en voisi luopua. Olen oppinut myös arvostamaan itseäni enemmän ja oppinut kestämään suurtakin stressiä.Toi vuosi tais kasvattaa mua.


Kuukauden vinkit, joista osan voisi muistaa vaikka koko vuoden tai ikänsä.

  • Muista lähimmäisiä, vaikket välittäisitkään. 
  • Kokeile jotain uutta, vaikka se voi sattua.
  • Elät vain kerran tämän elämän, mutta niin elää myös ympärilläsi olevat ihmiset.
  • Älä syö kerralla liikaa sipsiä, koska siitä tulee erittäin huono olo. 
  • Etsi itsestäsi uusia puolia. 
  • Joskus kannattaa olla vähän YOLO. 

Tää paita on niin kauhea, että se on niin upea.
 Kuka nyt ei vois rakastaa Homeria ja donitseja?