perjantai 11. joulukuuta 2015

Tekisi mieli taas vähän itkeä


En ole jouluihminen ja en ole vuosiin viettänyt tavallista joulua, joten en ole kertomassa mitään jouluvinkkejä saati nyt kertomaan tavallisia kuukauden vinkkejä. Pääni lyö nykyään usein tyhjää, kun pitäisi miettiä syvällisiä tai ylipäätänsä asioita. Ajatukset ovat keskittyneet tässä kuussa tanssin askeleisiin ja turhiin toivomuksiin. 

Tunnen joskus edistyvän ja joskus vedän suurta takapakkia itseni kanssa. On päiviä jolloin koen suurta turhauntumista ja halua itkeä, kun jaksaminen loppuu. Useimmiten annan itselleni luvan itkeä, koska en enää välitä ja joskus sitten jaksan väkisin. Valitettavasti en tiedä kenen takia jaksan ja miksi. 

On onneksi olemassa päiviä, kun olen oikeasti onnellinen ja sen takia haluaisin myös itkeä. Miksi? En vaan tiedä, mutta kaikki asiat nykyään vaan itkettää.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

30.11.

Tuossa marraskuun alussa mä huomasin, että tänähän vuonna mun blogi täyttää jo 2 vuotta! Perinteiseen mukaan pitäisi useimmiten tehdä jotain specialia, kun blogi täyttää vuosia. Minun piti tehdä jotain erikoista, mutta kiire oli eri mieltä ja koeviikko loppui tuona päivänä joten tulin siihen tulokseen etten tee mitään.
Päätin palkita itseni koeviikon jälkeen kuitenkin menemällä katsomaan ystäväni Saran kanssa elokuvaa. Olen kerran jo tainnut mainita, että yksi suosikkielokuvista on Hotel Transylvania ja viimein pääsin näkemään sen jatko-osan. 
Päivällä on muutenki mahtava mennä katsomaan elokuvaa, koska useimmiten salit ovat tyhjinä päivisin kuten meillä oli. Sekä oli myös mukavaa pitkästä aikaa rentoutua ja nauraa jollekkin asialle kunnolla. Suosittelen muitten menemään katsomaan tuo jatko-osa jos on jo nähnyt ensimmäisen, koska taso ei ollut laskenut huumorissa yhtään ja se oli menny söpöydeltään vielä ihanemmaksi. Sanoisin, että oli 5/5 elokuva ja maistui itku. 

lauantai 14. marraskuuta 2015

Seitsemän kaamoksen estäjää


Ajattelin, että voisin kertoa kuinka välttää kaamosmasennus. Olen ehkä huonoin ihminen kertomaan, kuinka välttää kaamosmasennuksen. Reagoin aina hyvin vahvasti vuodenaikoijen vaihtumiseen masentumalla, ahdistumisella, uupumisella tai muulla negatiivisella tavalla. Olen kuitenkin tänä syksynä yrittänyt keksinyt uusia tapoja välttää niin pahoja kaamosmasennuksia kuin tavallisesti ja samalla pitänyt vanhoista tavoista kiini.

1. Olen hankinnut tänä syksynä apua ammattilaisilta.
Päätin tänä syksynä olla viimein rohkea ja varasin ajan kouluni psykologille, jonka luona käyn aina silloin tällöin nykyään juttelemassa minun ahdistuksistani ja paniikkikohatuksista. Älkää kuitenkaan hätäilkö lukijat. Minulla menee hyvin, vaikka olenki ollut jo kauan hajalla. 

2. Olen hankkinut kynttilöitä.
Päätin ostaa tuossa pari päivää sitten kynttiöitä, koska minulla oli vaan suuri halu ostaa kynttilöitä. Ne ovat osoittautuneet mukavaksi asiaksi iltaisin ja haluasin laittaa joku päivä tyhjiin viinipulloihin pitkiä kynttilöitä, mutta ongelma on se että minulta puuttuu vain tyhjät viinipullot. Ehkä joku päivä pakotan jonkun ystäväni juomaan minulle pullon tyhjäksi, koska itse en voi sietää viinin makua.

3. Olen kokeilut eri teemakuja.
Vanha tuttu suosikkini on teessä useimmiten clipperin appelsiinikookostee, mutta olen haalinut kaappiini muita teemakuja. Kuten esimerkiksi chaiteetä ja vähän vihreetä, vaikka en kauheammin välitäkkään vihreästä teestä.

4. Villasukat ja neuleet.
Tämä ei tarvitse selittelyjä. Villasukat on paras asia elämässä ja ne pitää minunlaisen vilukissan jalat lämpimänä. Sekä olen jo kääriytynyt kaikkiin neuleisiin, mitä kaapista löytyy. Kuulemma muistutan nykyään jopa vinttikoiraa, kun kävelen koulussa vilttiin kääriytyneenä tunnille.
Jep...samaa näkö on juu kyllä...

5. Olen nukkunut päiväunia.
Omistan kauheen pitkiä koulupäiviä, mutta minulla on melkein joka päivä hypäreitä. Joten sen sijaan kuin tekisin jotain viisasta koulussa niin nukun sohvilla päikkäreitä. Ystäväni hankki jopa minulle ja hänelleen omat viltit kouluun, jotta voimme nukkua paremmin eikä tarvitsisi miettiä missä koulun viltit ovat aikasemmin pyörineet. Kylmissäni olen usein kävellyt koulussa viltti ympärillä ja näyttävästi olen jopa aloittanut uuden muodin samalla, koska jotkut muutkin tekevät sitä samoin nykyään. Jopa yksi opettajakin...

6. Olen lukenut kirjoja.
Olen lukenut joitain mielenkiintoisia kirjoja,mutta valitettavasti  jotain kauheuksia on tullut valitettavasti vastaan. Kuten esimerkiksi kouluhommana on tullut luettavaksi Hamlet, mitä olen tuskastellen lukenut. Hyvä puoli on se, että nukahtaminen on helpompaa.

7. Olen syönnyt/juonnut terveelllisesti.
Tästä saa nyt miettiä, että onko tämä nyt nii terveelistä vai ei...Mutta olen hurahtanut kaikenlaisiin smootheihin. Juon sellaisin useimmiten illalla, kun haluan jotain kevyttä tai aamuisin kun en jaksa syödä mitään kiinteetä. Juon useimmiten sellaisen jopa koulussa välipalana, kun tiedostan olevani vasta kotona illalla. Suosuttelen myös käyttää mantelimaitoa kun tekee jonkun maitopohjaisen smoothien, koska se tekee siitä täyteläisen makuisen toisin kuin esimerkiksi tavallinen maito. Sen lisäksi salatit ovat myös alkaneet kiinostaa minua, vaikka ennen söin niitä närpistellen. Suurin ihme on kuitenkin tapahtunut siinä, että olen alkanut juomaan paljon vettä.  Minulla on huono tapa olla juomatta mutään, jonka takia olen miettinyt usein miksen ole vielä kuollut nestehukkaan. Tässä kuitenki sitä eletään vielä hyvin tai oikeistaan paremnin nykyään.
Toivottavasti mun vinkeistä oli jotain hyötyä ja totesin myös samalla, kuinka mun koti on bloggaajille sekä kuvaajille helvetti. Jokaisessa huoneessa on keltainen valo tai synkkää, että hyvä kun kamera ottaa edes kuvaa jossa näkyisin. Pakko muistaa jatkossa tämä kauheus...

P.S Kattokaa kui söpö juomalasi mulla on!

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Valheelinen hymy


Väsymystä, turhauntumista, hiljaista huutoa ja lattialla makoilua.

  • Kaikessa pahassa on aina jotain hyvää, joten ehkä asiat asettuu itsestään paikoilleen.
Typeryyttä, pureskeltu huuli ja eikä minkäänlaista katumusta, paitsi ehkä hieman nolottaa jälkeen päin.

  • Joskus elämässä pitää olla sponttaani, vaikka seuraavana päivänä tekisi mieli hakkaa pää irti oman typeryyden takia. Viikon päästä asialle voi kuitenkin nauraa. 

Naurua, muitten tupakan savua ja lisää naurua. sen hetken ajan minä elin ilman turhia ajatuksia päässäni. Seuraavana päivänä tulit taas romuttaa pilvilinnani. 
  • Joskus ei kannata olla liian kiltti, vaan joskus voi sanoa haista vittu. 

Niin kuin sanotaan '' Aurinko paistaa risukasaanki.'' ja minun aurinkoni on hetkellisesti kadoksissa, mutta se tulee vielä kyllä paistamaan ja hymystäni tulee taas oikea. 



perjantai 23. lokakuuta 2015

Punainen valo, kemikaaleja, kuvia ja naurua


Olen varmaan maininnut ohimennen blogissani filmikuvauksesta, kuinka jännää se on. Viime jaksossa minulla oli ensimmäinen valokuvauksen kurssi, joka meni hyvin omasta mielestäni.

Kurssissa käyntiin ensin kameran tavalliset asiat, kuten laajakuva ja asetuksia jne.Kurssin mielenkiintoisin kokemus oli kuitenkin filmikuvaus. Se oli alkuun haastavaa ja kameran kanssa tuli joskus paljon ongelmia, sekä sen lisäksi kuvien kehitys oli painajaista ennen kuin sen oppi. Myöhemmin siitä tuli helppoa ja pimiöstä tuli koulun suosikkipaikka entisen teehuoneen lisäksi. Vietin myös usein vapaa-ajalla aikoja pimiössä tehden kuvia enemmän ja enemmän
Filmikuvaukseen ei ollut erikseen ohjeita, että minkälaisia kuvia pitäisi tulla muuta kuin hyviä. Opettajamme kuitenkin suositteli ottamaan kuvia, jotka olisi muistokkaita. Aika moni oli ottanut kurssin aikana kuvia ystävistään ja lemmikeistään. Minäkin koetin ottaa kuvaa koirastani, mutta en onnistunut ikuistamaan tummaa koiraa kuvaan...Ystävistäni kerkesin hieman ottamaan myös kuvia. Eniten otin kuitenkin kuvia paikoista, koska rakastan sitä tunnetta kun saapuu jonnekkin paikkaan ja nostalgia ryöpyy sisällä. Halusin juuri sen ikuistaan kuviin, että voin myöhemmin vanhana kääppänä muistella ja tuntea se ihanan nostalgian.
Olen miettinyt jatkoa ajattelen, että oma filmikamera voisi olla mukava ja muutenki kuvat tuntuu omalla tavalla enemmän persoonallisilta. Onko teillä lukijoilla yhtään kokemusta filmikuvaamisesta ja kuvien teettämisestä itse? Onko joku teistä kokenut punaisen valon ja kemikaalien hajun? Saa kertoa ja jakaa kokemuksia :).

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

'' Voiks mun elämän tarkoitus olla kakun syönti?''


Mitä kuuluu? Tällä hetkellä hyvää ja henkinen paha olo on välillä ollut poissa, mutta silloin tällöin ollut mukana arjessa. Viime aikoina on tapahtunut paljon asioita, mutta loppujen lopuksi tuntuu siltä etten ole saannut mitään aikaiseksi. 

Voisin sen vaikka kertoa, että hankin pitkästä aikaan uuden lävistyksen. Päätin hankkia industrialin, koska olin jo halunnut pitkän ajan sellaista korvaani kiilumaan. Sen lisäksi olin saannut kuulla, että lempi- sekä vakiopaikkani lopettaa eli Pet skull joten päätin sen kunniaksi ja suruksi käydä viimeistä kertaa siellä lävitettävänä. 
Mitä tässä voisi muuta kertoa, että sattui. Indus sattui enemmän kuin mikään muu lävistyksistäni, mutta kipu oli kuitenkin siedettävä. Valitettavasti korvani päätti tehdä super verenvuodot, joka vuosi sitten paidalleni ja hiuksiin. Sekä tyrehtymiseen meni yksi ikuisuus tai ehkä jopa kaksi. Sen jälkeen korvani näytti todella nami nami tapaukselta, kun kaikki veri oli kovettunut korvaan. 
Nyt korvani voi suhtkoht hyvin ja on ollut välillä kipeä, sekä tulee olee vielä jatkossa herkkä. Rusto ei parane heti ja valitettavasti olen huitaissut harjalla pari kertaa sekä nukahtanut väärällä kyljellä joten se on ollut hieman pipi. Toivon kuitenkin pikaisia parantumisia korvalleni.
Tajusin muuten eräännä yönä, että mähän oon jo vuoden ajan kirjoittanut kuukauden vinkkejä. En enää muista, miten päätin aloittaa näitten kirjoittamiseen. Ehkä vaan halusin kertoa vinkkejä, mitä tehdä tai sitten vaan varoitan muita olematta yhtä tyhmä kuin minä. Olen huomannut myös, ettei ole tullut vastaan ketään ketä kans näitä kirjoittaa vai onko teille tullut vastaan? Ehkä taidan olla tässä uniikki tai ainaski vähintää tää on se mun juttu. 
  • On okei säikähtää, kun septum koru vaan yhtäkkiä tipahtaa nenästä.
    ( Luulin ensin, että mun nenä tipahti ja joutuisin elää jatkossa Voldemortina...)
  • Joskus on hyvä vaan purkaa kiukku ja turhautuminen jotenki. Esim. Värittää tussilla koko paperi agressiiivisesti. 
  • Villasukat ja tee rauhottavat iltaisin ja pitävät lämpivänä.
  • Ohuet sukkahousut eivät enää riitä ulkona. Kokeiltu on ja voi sitä tuskan määrää.
  • Kannattaa joskus eksyä Kallion baareihin ja varsinki flemariin. Mukavaa väkeä ja halvat hinnnat
  • Suosittelen käymään kakkugalleriassa, koska liian paljon hyvää kakkua. 


lauantai 26. syyskuuta 2015

asdfhj olen luova ihminen, mutta luovuus ei riitä otsikoihin adkkjfgd....


Tossa yhtenä päivänä luin Nellin blogitekstiä, joka osottautui todella hauskaksi sekä mielenkiintoiseksi. Te jotkut saatatte muistaa ystäväkirjat lapsuudesta ja muistan hyvin, kuinka paljon vihasin niitä silloin. Niihin oli aina hirveen vaikee vastaa, mutta kun luin Nellin niin päätin kokeilla. Aloin sitten hetken päästä muistaa, että miksi vihasinkaan näitä...

Suosikki....

Kaupunki?
Helsinki, koska paikka tuntuu aina mielenkiintoiselta ja joka päivä tuntuu tapahtuvan jotain.

Lomakohde?
Noh en ole vieläkään lomaillut  kauheesti joten kokemusta ei ole suuresti, mutta Puolassa on mukava kävellä kun paikat alkaa olla tuttuja.

Biisi?

Coldplayn viva la vida. Tuo vieläkin ihania kylmiä väreitä.

Ravintola ja annos?

En omista mitään vakioravintolaa, mutta raflat on usein niitä lempipaikkoja. Varsinkin, jos sieltä saa tilattuun lehtipihvin.

Juoma?
Juoma, joka jakaa mielipiteitä eli Dr pepper! Sekä kirsikkacokis sopii myös.

Leffa?
Tässä oli vaikeaa valita vain yksi, joten ne ovat  vuosi nuoruudestani ja hotel transylvania. Ette arvaa ketä on innoissaan kun kuuli, että transylvaniasta tulee kakkonen! hii!

TV-sarja?
Aina ja ikuisesti eli sinkkuelämää!

Kirja?

Ikuinen lemppari eli Tuija Lehtisen Roskisprissi. 

Asu?
Äidin harmaa villapaita, joka on niin nukkaantunut ettei sitä enää viiti julkisesti käyttää.


Meikkituote?
Musta hiusliitu, jonka kerran ostin vahingossa kun luulin sen olevan luomiväri. Kokemuksena voin sanoa, että käy yhtä hyvin kulmiin kuin luomiväri.

Hiustuote?
Schwarzfxdadcfvittumikänimi
kopfh gliss hiuksiin jätettävä hoitoaine, joka on pelastanut minut usein. 

Instagrammaaja?
@muutakinkuintanssia.




Aamurutiinisi?
En voi aloittaa aamuani ilman aamupalaa, joten se on pakollinen ja samoin yksi kupillinen teetä. Toinen asia, joka on pakollinen on hyvä muusiikki. Muuta sittei ei varmaan tarvitakkaan.

Mitä vaatekaapistasi löytyy?
Kaikkea sekalaista riepua, joita en joskus uskalla käyttää tai en vaan osaa yhdistää mihinkään. Onneksi sieltä kuitenkin löytyy aarteita. 


Mitä pakkaat mukaan matkalle?
Kaiken tarpeellisen ja sen lisäksi kaiken, mikä ei ole tärkeää. Esimerkiksi silmälasien puhdistusnesteen, vaikka tiesin etten tule käyttämään koko viikonlopun aikana laseja...


Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe?

Saatan itkeä tai huudattaa musiikkia kovaan.


Mitä laukustasi löytyy aina?
Lompakko, lasit, kalenteri, kännykkä, laturi, meikkipussi, hiusharja ja joskus avaimet.


Viimeisin sisustusostoksesi?
Tää oli myös tosi haastava, mutta tulin siihen tulokseen etten ole vuoteen ostanut mitään joten en muista.

Viimeisin Whatsapp-viesti?
''Käyt kaikki vaihtoehdot läpi :D''

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille?
Hyvinkäällä kauppakeskus Willa tarjoan paikan shoppailuun. Syömisen tarjoaa varmaan vanha kunnon Amarillo ja drinkeistä en osaa sanoa, koska en ole kokeillut kotikaupunkini baareja.

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä?
 Wanhojen mekko...Alkaa tulla jo hieman kiire.

 Paras tapa tuhlata 50 euroa?
Ostamalle jotain kivaa itselleen niin, että on miettinyt sen hankkimista jo pitkän ajan.

Hui kohta pitäisi tehdä ensi kuun vinkit!

torstai 17. syyskuuta 2015

Lapsen huutoa


''Onko sulla kaikki hyvin?'' On, mutta jokin sanoo ettei ole.
'' Mikä on huonosti?''  Kaikki.
'' Kerro miten. '' Emmä pysty, mutta mikään ei ole hyvin.

Mikään ei enää pysy sisällä. En pysty enää hallitsemaan surua, itkua, tuskaa, turhaantumista ja pelkoa. Kaikki vaan tulee ulos paniikkikohtauksena. En pysty olemaan paikallaan. Hengitys on kimeää ja raskasta. Pelottaa hemmetisti. 

Ahdistaa jatkuvasti ja on pakko tehdä jatkuvasti jotain, koska muuten ajatukset valtaa pään. Siitä ei ole kuitenkaa apua, koska jos pysähdyn hetkeksi niin romahdan. Jalat pettää, kyyneleet virtaa poskia pitkin ja tekisi mieli huutaa. Huutaa niin kovaa kuin keuhkoista lähtee, mutta silloin keuhkoista ei pääse edes pientä henkäystä. Hengitys kuuluu kimeästi ja satttuu. Olen niin hajalla...Kuuleko kukaan minun itkua, jota en itkenyt lapsena.

Kuukauden vinkkinä kerron pari asiaa:  
  • Älä pidä asioita liian kauan sisällä. Keho hylkii sen pois niin kuin tikun ihon sisältä.
  • Avun pyyntäminen on hankalaa, mutta joskus sitä pitää vaan pyytää.
  • Loppujen lopuksi kaikki muuttuu hyväksi. 

Ps. Joo mä tiedän. Vanhat kuvat, mutta kipeenä ei oikein oo kauheen kuvauksellinen. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kertomus Traconista


Olen ollut niin hajoamis pisteessä ja tuntenut, kuinka jokin sisältäni särkyy.

Pari kertaa harkitsin salaa traconin jättämistä väliin, mutta tiesin etten voisi tehdä sellaista. Se oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvä idea lähteä ja mennä pitämään taukoa kaikesta ahdistuksesta viikonlopun ajaksi Tampereelle. 

Tämän vuoden tracon oli minun toisiksi parhain con, missä olen ollut. Matka Tampereelle perjantaina oli sujunut hyvin ystäväni Arun luokse ja sain myös ensimmäisen kerran leikata toisen ihmisen kaljuksi. Kuinka jännää on ottaa sakset ja napsia toiselta hiukset pois! Sauli oli päättänyt hylkää tukkansa cossinsa takia ja minä joutilaana leikkasin sen pois. Nyt hieman ärsyttää, kun ei ole kuvaa lopputuloksesta, mutta sen voin sanoa että siitä tuli hyvin siisti kalju. Kannattaa joskus kokeilla toisen hiusten leikkaamista, mutta vain toisen luvalla tai no kokemushan sekin olisi, kun pitäisi toista ihmistä juosta karkuun. Alkoi myös itseäkin siinä kohdin houkuttaa leikata oma tukka veks, mutta päätin nyt pitää tukkani päässä ainakin vähintään vanhoihin saakka. Arun kissemisse oli myös suloinen tapaus ♥.
Lauantaina olisin halunnut meikkaa isot silmät, mutta iho alkoi ärsyyntyä jo luomivärin kohdilla niin jouduin rajoittaa meikkailua. Olen kuitenki tyytyväinen lauantain lookkiini. Varsinkin kenkiini, jotka olivat korkkarit hologrammisella pinnalla. Olin ostanut nuo korkkarit joskus viidellä eurolla kirpikseltä ja olen vieläkin rakastunut niihin. Ehkä joskus näytän ne kunnolla täällä blogissani.Lauantaipäivä taisi mennä muutenkin kauheassa hösäyksessä ja tuntui, että minun oli aivan pakko päästä halimaan ihmisiä ja juttelemaan kaikkea kivaa. Jotenki oli vaan ollut kauhea ikävä ihmisiä sekä heidän kommenttejansa ja ylipäätänsä ystäviä.
Sunnuntaina jouduimme heräämään viideltä, koska Arun piti alkaa valmistautumaan NCC-kilpailua varten. Siinä aamuhorroksessa sitten laittauduimme ja autoimme siipien kanssa. Kerkesimme myös aamulla pitämään pikaiset photoshootit. Meillä oli noin 10 minuuttia aikaa kuvailla, joten siinä kiirressä ei ollut aikaa mennä vaihtaa tasapohjasia kenkiä. Voin siis kertoa vinkkinä, että korkkarit ja pehmeä maasto eivät ole loistava yhdistelmä. Haluan myös sanoa, että olen hyvin ylpeä rakkaasta ystävästäni vaikka voitto ei tullukkaan kotiin ♥!
Myöhemmin päivällä menimme kuvaamaan Sirun Mabel cossia ja tietenkin minunki oli myös pakko päästä kameranki eteen. Meillä oli myös kuvausten kanssa ongelmia, kun päätin kiivettä kiipeilytelineeseen kuvaamaan. Lopputulos oli se, että jäin jumiin. Hetken siinä sai ähkiä, että pääsi sieltä pois ja pikkulapsilla oli varmasti hauskaa seurata minua.
Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. Tuntui, että tracon meni aivan liian nopeesti ohitse. Voin kuitenkin vielä lämmöllä muistella tapahtuneita asioita. Esimerkiksi joku söpö tyttö antoi minulle lapun, missä luki '' olet nätti! anna tämä seuraavalle ihmisille, joka on sinun mielestä nätti''. Aivan ihanaa ja sain muutenki ihania kommentteja! On ihanaa kuulla ystäviltä, että on heille kuin isosisko tai äiti! Hymyilen tässä nyt vieläkin hölmösti, kun muistelen traconia. Toivottavasti kaikilla muilakin oli mahtava tracon!

Haluaisin vielä myös kertoa, että postauksia ei välttämättä tule nyt niin usein kuin ennen. Olen ollut viime aikoina niin hajalla, että on tuntunut niin mahdottomolta pysyä kasassa. Koetan kuitenki lähiaikoina kertoa kuukauden vinkit, mutta sitä ennen koetan korjailla itseäni ennen kuin olen täysin hajalla. 

maanantai 31. elokuuta 2015

"Niin mitäs sä halusitkaan tältä elämältä?"



Olen ollu kiirellinen tai sitten muuten vaan haluamaton kirjoittamaan mitään tai sitten en ole ollut vaan kykeneväinen tai sitten niin tai sitten näin tai siis no on minulla syyni tähän, mutta nekin saattavat ehkä olla tekosyitä tai sitten jotain muuta. 


Olen repäissyt itseni irti ja nauttinut omasta ajasta ja hetkistä. Ehkä jopa hieman koulustaki.

Totesin, että en ole valmis olemaan kenenkään oma ja pusut ällöttävät minua. Hyi. 

Leikkasin hiukseni lyhyeksi, koska en enää jaksanut niitä. Silloin satoi ja oli aamu, jonka takia minua palelsi.

Eräänä päivänä sain kutsun kahville ja venytin septumia. Pikkuiseni päätti kasvaa hiema.

Totesin, että on mahtavaa olla tuutori. Varsinkin, kun huomaa pikkuisten antaneen minulle oman lempinimen. Heh ehkä musta oikeesti tykätäänki vaikka hösäänki turhan usein. 

Olen innostunut filmikuvaaamaan, vaikka se onkin pelottavaa....mutta jännittävää...ja pelottavaa..

Eräänä päivänä halusin vain itkeä, koska en tiennyt kuinka pyytää apua. En kyllä tiedä vieläkään, kuinka se tapahtuu...


Rakastuin siivouspäiviin. Voisin ehkä harkita ensi vuonna omien rytkyjen myymistä siellä. 

Tunnen, että olen viimeinki löytänyt elämältäni jotain vaikka taidanki olla vielä pahasti 
hukassa.
Nasujen kuvat ovat peräsin ystävältäni Tassulta.
Olen muuten huomannu, että teitä joitaikin kiinnostaa minun nasut tai ainaski hakusanojojen perusteella ajattelen niin...Uteliaisuuttani haluaisin tietää, että miksi? 
Ehkä helpotan hieman niitä utelijoita ja laitan linkin, joka vie lukemaan minun 1.vuoden nasuista. Tajusin myös, että olen ollut nyt vuoden sininen.

Voisin kertoa lyhyesti tämän vuoden nasuista. Ne olivat erikoiset, hauskat, ahdistavat ja jäävät ikuisesti mieleen. Ilta alkoi rennosti. Puoliväli oli mukava, mutta se sai käänteen. Loppuillasta itkin ja panikoin. Näin jälkeen päin ajateltuna voin sanoa, että ystävien edessä saa itkeä ja halia Pasilan aseman lattialla. Missä olisinkaan ilman teitä...


sunnuntai 9. elokuuta 2015

Minä annoin sinulle nimen, koska olet osa minua


Tiedätkö tunteen, kun kädet tärisevät ja joku sisälläsi kolkuuttaa? Joskus se raastaa sinua ja joskus se koettaa tulla väkisin ulos kurkkua pitkin niin, että joudut nieleskelemään sen väkisin alas. Se saattaa kuiskuttaa korviisi sanoja, joita et haluaisi kuulla. Se saa siitä nautintoa, kun puhkeat kyyneliin. 

Olemme antaneet tuolle tunteelle erillaisia nimiä. Jotkut kutsuvat sitä pahaksi oloksi, ahdistukseksi tai haluavat kieltää sen olemassa olon ja kutsuvat sitä ei mikskään. 

Saatat tietää, mistä puhun ja osaat varmasti nimetä sen itsekkin. Se on kyllä ehkä traagista, kun jotkut eivät osaa nimetä sitä. En suosittele kuitenkaa häpeämään sitä, koska osaat joskus vielä nimetä sen tai sitten kuullut onnekkaisiin, jotka eivät tule koskaan tietämään sen nimeä. Saatan olla ehkä hieman kateellinen, jos kuullut näihin onnekkaisiin. Onneksi vain hieman, koska tämä se on minulle tärkeä. Se on tärkeä osa minua. 

sunnuntai 2. elokuuta 2015

'' Oon mä ehk hieman outo, mutta vain hieman. ''


Olen ollut iloinen ihminen, mutta pari kertaa ahdistus on koettanut kolkuttaa sisälläni. En ole antanut ahdistukseni tilaa vaan laittanut musat soimaan täysillä tai jutellut hänelle, joka on jaksanut kuunella minua silloinki kun en ole jaksannut hymyillä. Onneksi näitä päivä on ollut harvoin. Oikeistaan todella harvoin, mutta en haluisi vielä nuolasta ennen kuin tipahtaa. Syksy sekä talvi on lähestymässä, jonka mukana tulee usein kaamosmasennus ja muut melankolliset olot. Ajattelin kuitenki yrittää pysyä nyt onnellisena, koska olen kykeneväinen siihen enkä haluisi juuri nyt murehtia tulevaan. 
Ajattelin kertoa taas kerran nämä kuukauden vinkit, joita tykkään antaa joka kuukausi. Joskus kyllä mietin, että luetko te niitä koskaan? Mietittekö te niitä koskaan? Onko niistä koskaan ollut mitään hyötyä tai oletteko te miettineet samaa? Oletteko tekin olleet yhtä typeriä kuin minä vai sittenki viisampia? Voisiko joku antaa minullekki jotain vinkkejä, kuinka pärjää tässä omituisessa maailmassa? Terveisin hämmentynyt sinipäinen kakara haavemaailmasta, ketä nauraen miettii välillä omituisia ja kirjoittaa ne ajatukset ylös.  
  • Aina ei tarvitse kantaa kaikkea yksin.
  • Joskus kannattaa kysyä kysymyksiä, jotka saattavat tehdä muutoksia.
  • Muutoksia ei kannata pelätä, vaikka tuntisitkin sydämesi hakkaavan kahtasataa. 
  • On hyvä idea syödä keskellä yötä lettuja vadelmahillolla ja kermavaahdolla.
  • Älä vedä kännissä väärään kurkkuun, koska oksennus voi sitä kautta nousta yllättän nopeasti ylös.
  • On okei kuolata rastojen perään ja itkeä, kun tajuat rakastavasi liikaa peruukkejasi eikä takuille ole sen takia yhteistä tulevaisuutta. 
  • Joskus on mukavaa mennä ystävän luokse käymään ranskalaisille. 
  • Joskus on hyvä nauraa kovaa, kun toinen kehuu sinua hurmaavaksi. 


torstai 23. heinäkuuta 2015

Voisitko hymyillä minulle hetken ajan?


Hymyilen kuvissa kuulemma todella vähän, vaikka tavallisesti suuni on kuulemma aina hymyssä. Ystäväni päätti muuttaa asian naurattamalla minua kameran takana ja näin itserakkaana voin sanoa, että tuosta ensimmäisestä kuvasta tuli ihana.
Mitäs muuta voisin kertoa tästä tavallisesta arjestani. Olen edelleenki hurahtunut kirjoihin, vaikka pitäisi alkaa taas kertaamaan vanhoja opiskeltuja asioita eikä kehrätä jatkuvasti onnellisena, kun whatsappissa kuuluu kilahdus.

Olen hymyillyt onnesta, kun huomasin kaktukseni kukkivan ja tiesin jonkun välittävän minusta. 

Huomasin, että omistan kauniin vatsan. Ehkä sen takia voisin myös hymyillä Ja sekä käyttää rohkeemin croptoppeja.

Hymyilin, kun eräänä aamuna heräsin kahdeksalta ja joogasin. En hymyillyt jälkeen päin kun tee poltti sormeni ja myöhästyin junasta.

Hymyilin, kun kännissä avauduin ja tiesin mitä onni on. Se on naurua.

Hymyilin, kun pidit minua kädestä kiini etkä päästänyt irti. Hymyilin enemmän, kun sain tietää miltä huulesi maistuvat. 

Mille hymyilisin seuraavaksi?

tiistai 14. heinäkuuta 2015

'' Äiti mä varmaan tukehdun tähän peruukkiin...''


Olen jo maininnut aikasemmin tästä uudesta ihanuudesta eli siis peruukistani. Tilasin tämän ebaysta ja maksoin tästä suunilleen kymmenen euroa, joka on aika hyvä hinta tälläisestä peruukista. Jakaus olisi voinnut olla tässä parempi, koska se on aika luonnoton. Muuten tämä on todella ihana, todella pörheä ja tukkaa tuntuu vaan pursuvan lisää ja lisää kaikkialta. Tää näyttää joskus niin tuuhealta, että mun pää näyttää valtavalta. Varsinkin kiitos nyt minun kuvakulmani suurentaa pikkuista päätäni jo hehtaarin kokoiseksi. Sen lisäksi, minkä takia varmaan tilasin tämän peruukin oli liukuvärjäys. Tää vaalenee tuolaisesta jännän sävyisestä ruskeasta suloiseen vaaleanpunaiseen 
.

Olin alkuun tästä ihanasta peruukista tosi epävarma. Ehkä syy oli se, että minulle sopii parhaiten kylmät sävyt ja tämä peruukki oli mielestäni aika lämmin sävyinen. Ajattelin alkuun myös, että se ei välttämättä sovi minulle ja sen lisäksi tämä peruukki tuntui kauhean vaalealta minulle. Omistan todella tummat ja tuuheat kulmakarvat luonnostaan, joten tämä tuntui todella vaalealta sitten niihin verrattuna. Yritin kuitenkin tehdä meikatessani vähän vaaleamman sävyiset kulmat, mutta taisin siinä hieman epäonnistua.
Nyt kun jälkeen päin myös katson näitä kuvia niin tulin siihen tulokseen, että sopiihan tuo peruukki sitten minulle vaikka se onkin todella erillainen mihin olen tottunut. Ehkä voisin alkaa tottua käyttämään vaaleita sävyjä vai mitä mieltä te muut olettekaan tästä karvakasasta? :)

Ps. näillä näkymin olen tulossa viikonloppuna rantayukiconiin, kun en siellä viime vuonna ollut.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Joskus sitä miettii, että mitäs hemmettiä mä täällä kirjoitankaan.


En tiedä mistä kertoa, koska en ole tehnyt viime aikoina mitään maailmaa mullistavaa. Olen ollut viime päivinä vaan kotona uppoutuneena kirjoihin tai katsellut animea. 

Olin kyllä hetki sitten sukulaisteni luona maalla pitkästä aikaan ja samalla moikkailin lehmiä.

Lukijat, jotka seuraavat minua instagrammissa niin olette varmaan huomanneet yhden seikan. En ole ollut siellä kauhean aktiivinen, joka johtui siitä että edellisessä ''kapulassani'' tai niin sanotussa kännykässäni ei toimi netti ja instagram lopetti eräänä päivänä kunnollisen toiminan minun tabletillani. Se ei enään suostunut jakamaan kuvia, jonka takia päivitin sitä enää ystävieni puhelimilla. Nyt asiaan on tullut muutos, koska ostin sukulaiseltani iphonen 4 ja sillä pärjäilen nyt oikein hyvin, sekä alan pitää instaani taas aktiivisena. Hurrei~!

Mutta nyt kuitenkin ihanat kuukauden vinkit:
  • Kaikki on sallittua, jos vain haluat sen olevan sallittua.
  • Silmä täynnä meikkivoidetta on yksi askel kohti kuolemaa tai ainaskin vähintään tuskaan.
    PS. En suosittele kokemaan tai meikkaamaan nopeasti...EI TUNNU HYVÄLTÄ.
  • Joskus on hyvä ostaa heräteostoksia.
  • On okei myöntää, että ei osaa käyttää älypuhelimia.
  • Kannattaa joskus viettää hiljaisia aikoja, koska ne puhdistavat mieltä.
  • snapchat voi koukuttaa...
Seuraavalla kerralla tulee postaus uudesta peruukistani~!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

'' Helsinki ei ole varmaan koskaan ollut näin.......Sateenkaarimainen.''


Prideissä oli mahtavaa! En valitettavasti ottanut kuvia siellä, koska en uskaltanut raahata rakasta kameraani sinne. Onneksi reippaana jaksoin herätä aikasin  aamulla ottamaan kuvia takapihallani. 

Lähdin sitten myöhemmin kohti Helsinkiä, missä näin useita ystäviäni heti suoraan. Senaatintorilla odotin parin ystäväni kanssa helteessä, että myöhästynyt kulkue olisi lähtenyt liikkeelle ja samalla juttelimme monkin alennuksista. Hetken päästä tulimme niin kärsimättömiksi helteessä, että päätimme lähteä katsoa alennuksia. Huvittavin kysymys, minkä olen kysynyt ostosten jälkeen on '' Saanks mennä vaihtaa mun vaateita teidän pukukopeissa?''. Myyjä onneksi naurahteli ja leikkasi ostosteni hintalaput ja päästi minut vaihtamaan kuumat vaatteni pois. Loput päivästäni kuljin keltaisesessa topissa, mistä tuli huvittavia ruotsivivahteita ja muitten mielestä oli huvittavaa, että kuljin inhokkivärissäni. Ihme kumma myös, että vaateostosten jälkeen kerkesimme hyvin kulkueeseen mukaan. Sekä heti puistojuhlaan päästettyä otin kukkapannan pois päästä, koska se sattui päähän.
Puistojuhlassa oli todella mukavaa ja jos ei yhtä siideriä lasketa, niin vietin koko tapahtuman raittiina. Se oli todella huvittavaa myöhemmin illalla seurata humalaisia ystävieni sekä uusien tuttavuuksien tekoja. 
Päivän aikana minä myös:
  • Sekoilin.
  • Sain kortsuja, joista yhden ystävistäni melkein täysi-ikäisenä puhalteli ilmanpalloksi. PS. Kortsut maistuivat kuulemma omenalta.
  • jutelin sitä sun tätä.
  • jonotin vessoihin.
  • Tajusin, miksi ihmiset raahaavat festareissa omia vessapapereita mukana...
  • Pyytelin muista vessoista paperia.
  • Sain muista vessoista paperia.
  • Esitin hetken ystäväni tyttöystävää.
  • Sain ilmapallon.
  • Tapasin uusia ihmisiä.
  • Vaihdoin pusuja ihmisen kanssa, kenen huulia en ole ennen ajatellukkaan.
  • Sain joltain suloisen hihamerkin.
  • Palelin ja tärisin.
  • Lähdin teelle.
  • Juttelin sohvalla kaikkea ystäväni kanssa niin kauan, ettemme huomanneet auringon laskevan.
  • väsähdin.
  • Minut saatettiin junaan.
  • Tunsin itseni onnelliseksi ja toivon naiiveja toivomuksia.
  • Nukahdin koira jaloissani.
Toivottavasti muillakin oli silloin mukava päivä! 

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Rakastu, sure, hymyile ja suutu, koska ne muistuttavat sinua inhimillisyydestä.


Pakko sanoa heti ensimmäisenä se, että näytän ekassa kuvassa kuin olisin karannut jostain hajuvesimainoksesta. Haha, mutta kuten huomaa viime postauksen kautta niin olen palannut takaisin lomaltani. Heti, kun sanoin olevani tauolla niin kuvausintoa tuli ja hieman kirjoituisinspistä myös. Joten päätin lopettaa tauon aikasemmin, mitä olin suunitellukkaan.

Olen innostunut kuvailee taas itseäni ja panostaa kuviani varten, koska olen tilannut ebaysta kaikkea kivaa sekä ostellut kaupoista ja kirpputoreilta vaatteita. Olen löytänyt taas ilon itsestäni sekä maailman kauneudesta tai sitten olen vaan löytänyt materialismionnellisuuden. Ebay ostoksista esimerkiksi kuvissa esiintyvä uusi ''kimononi'', koska halusin saada kesää varten jotain olkapäitä peitävän vaateen ja jotain mikä estäisi ruskettumisen. Saa nyt nähdä, että onnistunko pysymään kalkkilaivan kapteenina. Rusketun valitettavasti tosi helposti...
Toi kimono on kuitenkin aivan ihana ja ehkä tilaan ebaysta lisää tollasii. Sen lisäksi olen tilannut uuden peruukin ja siitäkin tulee piakkoin postaus. 

Tää oli nyt tälläinen pikapostaus ja ensi kerralla tulee enemmän. Olen niin tyytyväinen, kun pidin pikkuista taukoa. Se teki hyvää, mutta nyt saa sanoa jos oli ikävä tätä sinistä takkupäätä :) No hyi vittu ei. 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Hei maailma. Muistatko minut vielä?


Hauskoja iltoja, kaakaodrinkkejä ja ravaamista mäkkärin autokaistalla. 

Rakas sininen takkutukka, joka vaan kasvaa mahtavana leijonaharjana.
Hairahdin innostukseen pitkistä hiuksista, mutta muistin niskan paahtumisen. En ole kuitenkaan vielä tarttunut saksiin.

Ihmeelisiä olotiloja ja haluja nauraa ei millekkään, jonka jälkeen itkeä kun virolainen jäätelö vihloo hampaita.

Kävelemistä rikkinäisillä sukkahousuilla ja toteamista, että ne ovat yhtä toivottomat kuin omistajansa.

Eräänä iltana olin kuin aikuinen, mutta se ei kestänyt kauaa. Juoksin junaani ja löysin istuimelta hiuskoristeen, joka oli kukka. Kiinitin sen laukkuuni. Ehkä se antaa tukea silloin kuin pitäisi leikkiä aikuista.

Ranskalaisia, kalapuikkoja ja makeaa siideriä. Sinä iltana hajotin taas sukkahousut ja en tehnyt taaskaan juhannustaikoja. Hups.

Eräänä yönä en nukahtanut. Alennuin ottamaan unilääkkeen. Se lukitsi silmäluomeni ja halusin herätä, koska näin painajaista. Heräsin kylmään hikeeni. Äiti minua paleltaa taas...

Aloin säästää rahaa tyhjässä rommipulossa tatuointiani varten. Ehkä onnistun nyt olee tuhlaamatta rahojani...

Eräänä päivänä huomasin omistavani jo seitsemän kaktusta. Tämä jo tarkoittaa sitä, että minua voi jo sanoa kaktusprinsessaksi. 

En koskaan uskaltanut sanoa ääneen niitä tiettyjä sanoja, mitkä huusivat sisälläni. Seuraavana aamuna tajusin, ettei me oltais koskaan oltu me. Sinä aamuna oli vaikea hengittää.

Tuhlaan nykyään yöni animen katsomiseen. En kohta enään tiedä, mitä katsoa seuraavaksi. Itkua...

Joskus unohdan, miltä lämmin halaus tuntuu.

Tämä postaus on niin sekava kuin kirjoittajansa ajatusmaailma...Ai että tästä tuli kiva. 


Hei maailma, kuuletko vieläkin kuiskaukseni? Lupaa, ettet unohda minua koskaan...



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Inspiraationi on lähtenyt matkoille ja toivon, että se tulee joskus takaisin


En ole viime aikoina ollut jaksavainen kirjoittamaan tänne ja siihenki on ollut syitänsä. No kiireisyys on tämä yleisyys, mutta viime aikoina en ollut saannut inspiraatiota mistään. Kaikki mitä laitan ylle näyttää tylsäältä ja koko olemmus itsessäni tuntuu tylsältä. Mikään ei ole näyttänyt ylläni kivalta tai tuntunu mieluiselta. Joskus tulee tunne, kun olisin vihdoinki hieman tyytyväinen niin näytän sittenki halvalta tai en niin asialliselta. 

Aloin jo huomaa, että kiinostus panostaa itseeni mielenkiintoiseksi ja näyttää kuvissa kivalta oli jo kadonnut ennen Tampere kuplia. Kirjoittelin tätäkin postausta ennen Desuconia ja valehtelematta voin sanoa, että olin miettinyt tyyliäni sinnekki jo yli kuukauden ajan. Mikään ei ole napannut tai tuntunut innostavalta.

Siksi olen päättänytkin, että annan inspiraation tulla rauhassa ja annan blogini olla pienellä kesätauolla. Annetaan sillekki nyt rauha ja pieni parin viikon tauko olla vaan. Muutenki saatan olla seikkailemassa sielä sun täällä, joten en pääsisi edes muokkailemaan saati postaamaan mitään ilman konetta. Ehkä seuraavan kerran kirjoittelen priden jälkeen tai kuukauden vinkkien parissa. Nyt on myös tilaisuus heittää vinkkejä, että minkälaisia postauksia te lukijat haluaisitte nähdä niin ehkä saisin jotain inspiraatiota niistäkin.
Pahoitteluni siitä, että kuukauden vinkit meni myöhäselle. Aina ei voi olla ajoissa :)

  • Joskus saa olla typerä.
  • Älä koskaan ajattele, että kyllä sitä voi juoda jos ei ole tullut aikaisemminkaan darraa.
  • Darra voi yllättää aamuisin.
  • Käytä aurinkorasvaa, koska sitä voi palaa varjossakin.
  • On okei itkeä julkisesti, kun kirja loppuu surullisesti.
  • Kaikilla on joskus lupa todeta, ettei pärjää aikuisten maailmassa.


PS. Milloin mun blogistani tuli näin kukkia täynnä....


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Luova otsikko nimeltään Desucon 2015


Desucon oli hetki sitten ja suoraan sanottuna se ei ollut parhaimpia conejani sekä se ei ollut vältämättä sen 30 euron arvoinen, mutta ymmärrän miksi se coni oli kalliimpi. Siihen liittyy paikan esimerkiksi vuokra ja niin edes päin.
Perjantai meni kuitenkin nopeasti ohitse ja silloin ei tapahtunut mitään erikoista edes. Panostukseni coniin oli ollut minimaalinen, mutta kiitän suuresti niitä ihmisiä ketkä kehuivat minua kauniiksi usein viikonlopun aikana. Ihanin kommentti, minkä kuulin sai minut nauramaan. Kuulemma minulla on ihanat kulmakarvat ja pakko myöntää, että itsekkin rakastan kasvoistani kulmiani. 
Viikonlopun aikana ei tullut otettuun kauheasti kuvia, koska halusin yrittää nauttia conista vaikka siitepölyallergia iski taas kerran varsinkin lauantaina ja ihoni, joka ärtyy helposti meikeistä päätti lisätä kärsimystäni.Se oli tuskaa, kun silmät vuosivat jatkuvasti meikit pilalle ja kirvelivät välillä. Yritin kuitenki pitää viikonlopun aikana hauskaa ja tietynlaista teemaa. Teemana oli kukkakruunu sekä timantteja joka päivä erillailla kasvoissani. Vaikka olenkin hyvin itserakas ihminen niin otin hieman kuvia ystävistäni, joten ihailkaa heitäkin.
Sunnuntaina vedin kevyemmän meikin, kuin muina päivinä. Sen tein ihan vaan sen takia, koska tiesin ihoni olevan ärtynyt jo kauheasti eikä se kestäis ihan överi meikkejä. Tässä kohdin varmaan joku miettii, että miksi teen niin överi meikit jos tiedän sen sattuvan. Vastaus on se, että harvoin minä meikkaan kunnolla, tykkään meikata ja coneis on välillä niin friikkishow menossa niin se olisi häpeä olla tavallinen. Sunnuntain aikana silmiin ei kuitenkaan sattunut niinkään paljon kuin edellisenä päivänä, mutta se päivä meni nopeasti ohitse. Se meni niin nopeasti ohitse, että en kerennyt hyvästellä kaikkia ystäviäni sekä unohdin melkein ottaa kuvat itsestäni. Muistin sen vasta junamatkalla, joten otin sitten matkallani kuvat ja pahoitteluni, että peruukki on vähän sekaisin ja löysillä ponnareilla. Ulkona tuuli kauheasti koko viikonlopun ajan, että sen aikana oli pakko pitää hiuksia kiini. 

Toivon, että kaikilla muilla oli mukava coni vaikkei minulla ei ollut niinkään. Onneksi niitä coneja tulee vielä niin ehkä minua onnistaa seuraavalla kerralla. Jätän tänä vuona Hyvinkään hypeconin väliin ja suunistan silloin prideihin, joten seuraava conini on tracon. Nauttikaa ihmiset conidarrastanne, jos teillä sellainen on. Samalla voitte vaikka kertoa, että mikä oli teidän lempparityyli mulla viikonlopun aikana :)