keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kertomus perjantaista

Mä menin huutamaan tahdon. Mä menin huutaa koko suomen puolesta tai ainakin itseni ja monien mun ystävien puolesta huutamaan tahdon. Ensimmäiset ajatukset, mitkä nousi päähän olivat että kuinka hemmetin paljon ihmisiä täällä on?! Ihmisiä oli ihan käsittämön määrä ja koko ajan tuli vaan lisää. Huusimme ja lauloimme siellä kaikki kovaan ääneen. Näin siellä tuttuja ja kavereita, vaikka kävely ja näkeminen siellä oli haastavaa väkimäärän takia.


Myöhemmin, kun päätimme ystäväni kanssa mennä hetkeksi sisälle kylmyyden takia. Otimme tabletin esille ja päätimme vilkaista, että miten istunto etenee. Juuri silloin alettiin äänestää ja kun katsoimme tulokset olimme hetken epävarmoja. '' Voiks tää olla totta? VOIKS TÄÄ OIKEESTI OLLA TOTTA??'' Nuo olivat sanat, mitkä tulivat ensimmäisenä suusta. Kaverini ei tiennyt, mitä sanoa. Menimme silloin katsomaan ulos tilannetta. Tuli taas kuulutus pitäjiltä ja ympärillä olevat ihmiset alkoivat kyynelehtiä onnellisen näköisenä. Pian ihmiset alkoivat kiljua, huutaa, itkeä ja nauraa. Se oli mennyt läpi! Se oli mennyt läpi vihdoinkin tai no kuulemma se nyt jatkaa siitä jonnekkin, mutta olen vieläkin hieman pihalla ja nyt siellä on tapahtunut jotain ja jne.... Mutta hei! Se meni läpi! Kaikki onnellisena kiitti eduskuntaa ja mun teki mieli alkaa itkeä junassa myöhemmin.

Siellä muuten oli mummo, joka näytti saatanan äkäseltä. Sit kun käskettiin huutaa, niin se mummo huusi kans muitten mukana. Aika herttasin näky pitkään aikaan :')



Ps. sori vähän angstisen näkösistä kuvista. Teki kokeilla hieman jotain uutta

3 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa et se meni läpi! Olen erityisen iloinen ystäväni puolesta ja tietty itseni. Pääsemme molemmat joskus naimisiin ja adoptoimaan!
    Itkimme onnesta ja kiljuimme. Mahtavaa kuulla että Suomi on tasa-arvoisempi paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja oot kaunis noissa kuvissa :)

      Poista
    2. Aaaw kiitti :)) ja se oli niin mahtavaa ku se meni läpi ja voin olla onnellinen monen ystäväni puolesta ja itsenikin. Toi perjantai oli ihanin perjantai, joka jää muistoihin varmaan siihen saakka kun dementtia alkaa iskeä :D

      Poista