maanantai 22. joulukuuta 2014

It's so cold like your heart

Joulu lähestyy ja luojan kiitos joululoma alkoi! Tänään jaksoin herää ja laittautua kunnolla. Mulla on ollut jo himo laittautua pitkästä aikaan todella söpöks (kawaii). Mä harvoin laittaudun pastellisävyihin, koska ne ei ole mun tyyppisiä sävyjä vaikka joskus haluaisin niitten olevan. 




Mä oon ollut aina kauhee lukutoukka. Mä rakastan lukemista, mutta lukion alettua mulla ei oo ollut niin paljon aikaa lukea kuin ennen. Olin kuitenkin hankkinut yhtenä päivänä Kallion kirjaston kortin ja päätin mennä lainaamaan kirjoja, nyt kun lomakin alkoi. 
Ensimmäinen reaktio, kun pääsin kirjastoon että wow vihdoin kirjoja joita kaikkia en oo kerennyt viellä lukea. Uskokaa tai älkää, mutta en tahdo nykyään löytää mitään kirjoja Hyvinkäältä, koska olen tainnut lukea jo suurimman osan.
Ensimmäiset hankalukset taisivat olla löytää hyviä kirjoja, koska paikka oli täysin tuntematon. Seuraava hankaluus oli lainaa kirjat. Hyvinkäällä lainausautomaatti on tosi yksinkertainen ja siinä sun ei tarvii muistaa mitään koodeja eikä miettiä missä se viivakoodinlukija on, toisin kuin Kalliossa. Lopulta en saannut automaatissa lainattua ja jouduin menemään tiskille lainaamaan... Ehkä mä viellä joskus opin.
Mä en tiiä, kuinka moni mun lukijoista käy coneissa. Haluaisin kuitenki kysyä, että kuuluitko sinä niihin onnekkaihin, ketkä sai yukicon-lipun sen 3 minuutin aikana? Voisin itse hurraa ja kiljua tähän, että kyllä! Minä olin yksi niistä onnekkaista, ketä kerkesi hankkia lipun sen 3 minuutin aikana. Ne liput meni älyttömän nopeasti, minkä olin jo osannut arvata. Mulla on kuitenki se ongelma, että en tiiä mitä cossaisin sitten siellä. Ideoita on tullut mieleen, mutten ole sittenkään alkanut tekemään niitä, koska liian vähän aikaa, liian vähän rahaa, olen liian laiska ja idea ei ole ollut niin hyvä sittenkään. Ehkä mä keksin jotain ennen conia tai laittaudun sinne vaan tosi överisti. 


P.S. Ulkona oli kylmä ottaa kuvia

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

I like your style!

Lauantai iltapäivällä kipitin ystäväni luokse ja käskin ottamaan sakset esille. Annoin hänen leikkaa hieman hiuksiani niin, että ne olisivat tasasemmat. Oisin halunnut ehkä hieman lyhyemmät, mutta koetin muistella haluavani kasvattaa hiukset pitkiksi.
Mulle usein sanotaanki, että mun hiuksia on ihana leikkaa, koska vaikka mulle leikkattais kalju niin en hätkähtäis siitä vaan olisin oikeesti tyytyväinen, muutenki mun hiukset on paksut, tuuheet ja ne kasvaa aina todella nopeesti takas.
Mulle on kerran käynnyt niin, että hiukset on ollu ihan kamalat ja olisin halunnut vaan vetää koko tukan pois. Mä olin joskus pyytänyt sukulaistani leikkaamaan mulle otsiksen joka menisi vinoon. No emmä sit silloin saannut mielestäni vinoa otsista tai noh ei mulla ollut silloin enään otsistakaan. Se jotenki turmeli mut, kun en omistanut otsatukkaa jolla peittää sen ajan kauheita kulmakarvoja. Sen ajan, kun kasvatin otsistani takaisin niin välttelin kameroita, kuin ruttoa. Luojan kiitos kuukaan ei päässyt ikuistamaan niitä hiuksia ja kukaan ei onneksi enään muista selvästi ala-asteen juttuja.
Ehkä parhain tapa korjaa joku epäonnistunut hiustyyli on tehdä siitä sun oma tyyli. Mun yks kampaaja kerran leikkas mun niskan kaljuksi vahingossa, vaikka en ollut pyytänyt ja enhän mä viittinyt silloin mennä valittaa siitä. Nyt kun ajattelee niin sellane kalju niskahan on nykyään muotia, mutta silloin se ei ollut. Sitä pidettiin kuitenkin makeena, koska kävelin niillä hiuksilla ylpeästi ja niistä tuli osa mun sen aikaista tyyliä. 

Jotta tää postaus ei olis liikaa mun hiuksista, niin voisin kertoa hieman kuulumisia. Olen todennut olevani entistä väsyneempi ja stressaantunut asioista. Yksi tapani lohduttaa mieltäni on ajatella, että yksi viikko enään lomaan! Päätin jopa yrittää rentoutua tänään ja kävin ystäväni kanssa ottamassa kuvia. Se oli mukavaa, että oli kaveri mukana ketä osaa ottaa kuvia. kaikilla on varmaan olemassa se yksi kaveri, joka ei osaa ottaa kuvia. Sitten kun päätät innokkaasti katsoa, että minkälaisia kuvia tuli niin saat silloin todetta hänen ottaneen kuvat tarkentaen kilsan päähän eikä sinuun. Silloin tekee mieli vaan sanoa, että vittu :)



Kello tikittää ja on minun aikani mennä nukkumaan. Hyvää joulua näin etukäteen!

lauantai 6. joulukuuta 2014

For every dark night, there is a brigther day

Marraskuu meni älyttömän nopeesti ja joulukuu menee jo kovaa vauhtia...
Tänä aamuna, kun heräsin niin aloin kiroamaan lunta. Sitä vaan satoi isoina hiutaleina ja minut tuntien vihaan talvea. Olen muutenki viime aikoina joutunut alkamaan käyttää farkkuja tai kiroa, kun sukkiksilla jäätyy. Villapaidoista ja lämpöpattereista on tullut mun talven parhaita kavereita. 


Mä oon himonnut taas hiusten leikkaamista, mutta haluaisin saada myös pitkät hiukset. Pitkät hiukset ilman pidennyksiä. Olen tottunut kuitenkin olemaan lapsesta saakka lyhyillä hiuksilla ja joskus tulee fiilis, että niska palaa tän tukan takia. Toinen ongelma on se, että hiukset tahtovat olla aina takussa. Miten ihmiset oikeesti elää pitkillä hiuksilla? Joskus pitkillä peruukeilla on kanssa tuskaa, koska takkua, takkua ja viellä kerran takkua. Joskus vitsailen itselleni peilin edessä ja sanon ''Mitäpä jos vain leikattais vaan kaljuks''. Kattoo nyt, mitä mä teen tälle takkutukalle. Nyt kuitenkin olen siirtynyt peruukeihin, kun otan kuvia.
Niin kuin varmaan aika moni tajuaa, että tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Mä omistan yhden perinteen, jonka haluan toistaa joka vuosi. Telkkaristahan tulee joka vuosi linnan juhlat ja mun on pakko katsoa se. Mä haluun katsoa ihmisten pukuja ja nauraa, kun sieltä tulee joku ruma puku. Joku vuosi sitten, jollain naisella oli puku täynnä höyheniä ja se näytti liikaa kanalle. Puvun leikkauskaan ei muistin mukaan ollut edes hyvä. Haluan aina katsoa sitä juuri sen takia, mutta myös istua sohvalla ja juoda jotain lämminta samalla, kun syön jotain epäterveellistä. Omistaaks joku muu tän kaltaisii perinteitä, kuin mä? 

Nyt on joulukuu eli uusi kuukausi, niin eihän tietenkään saa unohtaa kuukauden vinkkejä.
  • Nyt on sallittu aika juoda glögiä, mutta itse otin jo varaslähdön lokakuussa.
  • Jos saat joskus tilaisuuden maistaa Harry Potterissa olevia joka maun rakeita, niin älä ota oksennuksen makua. Maistuu oikeasti oksennukselle.
  • Jos tulee ikävä joulupukkia, niin mene vaan läheisimpään ostoskeskukselle. Siellä niitä varmasti on.
  • On okei vihaa joululauluja, koska minäkin inhoan niitä.
  • On okei leikkiä karhua ja nukkua talven yli.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kertomus perjantaista

Mä menin huutamaan tahdon. Mä menin huutaa koko suomen puolesta tai ainakin itseni ja monien mun ystävien puolesta huutamaan tahdon. Ensimmäiset ajatukset, mitkä nousi päähän olivat että kuinka hemmetin paljon ihmisiä täällä on?! Ihmisiä oli ihan käsittämön määrä ja koko ajan tuli vaan lisää. Huusimme ja lauloimme siellä kaikki kovaan ääneen. Näin siellä tuttuja ja kavereita, vaikka kävely ja näkeminen siellä oli haastavaa väkimäärän takia.


Myöhemmin, kun päätimme ystäväni kanssa mennä hetkeksi sisälle kylmyyden takia. Otimme tabletin esille ja päätimme vilkaista, että miten istunto etenee. Juuri silloin alettiin äänestää ja kun katsoimme tulokset olimme hetken epävarmoja. '' Voiks tää olla totta? VOIKS TÄÄ OIKEESTI OLLA TOTTA??'' Nuo olivat sanat, mitkä tulivat ensimmäisenä suusta. Kaverini ei tiennyt, mitä sanoa. Menimme silloin katsomaan ulos tilannetta. Tuli taas kuulutus pitäjiltä ja ympärillä olevat ihmiset alkoivat kyynelehtiä onnellisen näköisenä. Pian ihmiset alkoivat kiljua, huutaa, itkeä ja nauraa. Se oli mennyt läpi! Se oli mennyt läpi vihdoinkin tai no kuulemma se nyt jatkaa siitä jonnekkin, mutta olen vieläkin hieman pihalla ja nyt siellä on tapahtunut jotain ja jne.... Mutta hei! Se meni läpi! Kaikki onnellisena kiitti eduskuntaa ja mun teki mieli alkaa itkeä junassa myöhemmin.

Siellä muuten oli mummo, joka näytti saatanan äkäseltä. Sit kun käskettiin huutaa, niin se mummo huusi kans muitten mukana. Aika herttasin näky pitkään aikaan :')



Ps. sori vähän angstisen näkösistä kuvista. Teki kokeilla hieman jotain uutta