lauantai 11. lokakuuta 2014

Ihanaa höpiskelyä


Maman kuppinuudeleissa on kadonnut kaalinpalat ja smileyn koru vaihtui renkaasta hevosenkengäksi. Yhtenä iltana kuitenkin harkitsen sen ottamista pois. Olisiko kuitenkin aika saada jotain uutta metallia nassuuni? Haluisin itselleni jotain hienoa ja jotain mistä tykkään. Jotain, mikä ei kuluta hampaita tai jotain muuta osaa kehostani. Älkää käsittäkö väärin. En inhoa läväriäni, mutta joskus rakkaista asioista pitää luopua ja mieluiten haluaisin pitää hampaani kunnossa vielä vanhana. Jotkut saattavat ymmärtää, mitä koetan tarkoittaa...Nyt kuitenkaan ei ole vielä aika luopua rakkaudestani.
Olen miettinyt viime aikoina erilaisia asioita. Olen varmaan sekaisin. Olen ajattellut kaikkea omituista ja todennut maailman olevan kaunis, mutta inhottava paikka. Olen katsonut erään ihmisen silmiä ja todennut jumaloivani niitä. Olen todennut, että juon nykyään liikaa ihanaa teetä, mutta miten minä voisin lopettaa jos sen juominen tuntuu ihanalta? Olen myös saannut kuulla olevani ihanan hölmö.
Yhtenä iltapäivänä, kun puitten lehdet olivat kirkkaanpunaiset ja istuin bussipysäkillä kahden rähjäytyneen alkoholistien seurassa. Juttelin hetken heidän kanssaan ja sain kuulla, että molemmilla oli dementia. He juttelivat kaikkea hauskaa kanssani ja pitivät minulle seuraa, kun odotin bussia. Bussini saapui myöhemmin myöhässä, kun nousin ylös ja heilutin bussille merkiksi pysähtyä. Päätin silloin kiittää heitä kahta pitämässä seuraa minulle ja he taas kiittivät minua. Noustessani bussiin he huusivat minulle '' hymyillään kun tavataan! '':) Ehkä tämä maailma on oikeasti todella ihana paikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti