torstai 30. lokakuuta 2014

Rahaton lokakuu

En ole jaksannut itkeä menneisyyttä tai surra tulevaa. Olen viime aikoina ollut täynnä energiaa ja sekavuutta. Sen tunteen olen käyttänyt tuleviin maalauksiini, joihin olen nyt viime aikoina käyttänyt aikani. Maalauksen hahmotelmat kuvaavat ihmisten mielestä masennusta, toivoa tai näyttävät oudoilta tarot-korteilta. Tekisinkö siitä postauksen maalauksen tekovaiheista tai vastaavaa? Riippuu jaksamisesta. 
Lokakuu loppuu ja epäonnistuin lihaton lokakuu kampanjasta. Tiedän nyt tulevaisuudessa tarkemmin, että minusta ei ole kasvissyöjäksi. Lohdutukseksi voin sanoa, että taidan jatkossa käydä useammin koulun kasvispuolella.  Tää Lokakuu on ollut aika lämmin, mutta vaikka olisikin kylmä täällä etelässä. Se ei tarkoita, että en hulluna menisi shortsit jalassa tuolla. Tän kuun aikana mulla on ollut kauhee hiuskriisi. Haluan eri väriset, haluan lyhyet, haluan pitkät, haluan vähän kaikkea. Miks mä en osaa tyytyä johonki asiaan ja olla vaan tyytyväinen? Miks mä kyllästyn tosi helposti ja himoan jotain uutta heti. Haluan erinlaiset hiukset, haluan lisää erinlaisia vaatteita, haluan lisää lävistyksiä ja tämä lista voisi jatkua ikuisuuksia. Miten tämän kaiken voi saada? Rahalla. Onko minulla sellaista? Ei.
 Lihaton lokakuu muuttui rahattomaksi lokakuuksi...

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Voe peurat sentään!

pöllitty hypeconin nettisivulta
 No tossa kesällä oli täällä Hyvinkäällä hypecon, missä minä ja Siiri olimme. No nyt on vähän paha alkaa muistelee, että mitä kaikkea tapahtukaan conissa. No sen muistan, että aamulla olin hemmetin kuollut ainaskin...
Minä ja Siiri olimme saanneet ideaksi puketua peuriksi ja päätimme toteuttaa sen suunitelman. Meillä ei ollut alkuun samanlaiset villapaidat yllä edes, mutta olimme sitten päättäneet muuten vaan hankkia samanlaiset paidat ja tää kuulostaa nyt mun mielest liikaa joltain BFF
<3 jutult. Mä taidan aina hieman oksentaa suuhun, kun ihmiset sanoo '' best friends foreveeerr!! <3 ''. 



Takaisin aiheeseen kuitenkin. Mä muistan, että omistin conin alussa ison kukkakruunun sarvien lisäksi päässä, jonka takia en pystynyt katsomaan alas lainkaan. Voitte kuvitella, kuinka ihanaa on kävellä kokolattiamatolla korottomat korkkarit jalassa varsinkin, kun ei pysty katsomaan alas. Inhottavinta oli se, että tuolla paikassa oli paljon portaita ja ihmisiä. Lopulta, kun olin kaatunut maahan kiitos askelportaan. Päätin mennä heittämään kukkakruunun ja korot pois jaloista, jotta voisin rentoutua hetken edes. Nyt voidaan nauraa ihailla kuvia, jotka sain Sarzulta. Mä en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa, koska jos toinen hymyilee kuvas niin toisella on tahallaan kaksari tai vastaavaa.

Hyvä Jesmiina....Olet nyt oikeen soma, kun leikit mummoa.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hukun musiikkiin tai vaan villapaitaani




Saavuin eilen pitkästä aikaan Järvenpäähän ja jotenki oli kerennyt tulla jo ikävä tätä paikkaa, vaikka eihän täällä paljon ookkaan mitään. Täällä on kuitenkin rauhallista ja hyvällä lykyllä saatan viettää koko lomani täällä rentoutuen. Tai noh kuitenkin voisin yrittää keksiä jotain suurta aktiviteettia loman ajaksi. Mitä muuta syyslomalla voi tehdä, kuin hukkua villapaitoihin? Auttakaa ja kertokaa minulle...




 Löysin villapaidan lisäksi uuden bändin nimeltä Twenty one pilots. En osaa viellä sanoa, että tykkäänkö tästä bändistä erikoisemmin. Kappaleet ovat kuitenkin jänniä, mistä olen tyytyväinen. Kaikki artistit ja bändit, josta tykkään on kuulemmat outoja varsinkin lauluäänilläänsä. Rakastan naislaulajia, keillä on matalan käheän oloinen ääni tai todella korkea. Mieslaulajissa pitää sitten olla sitä jotain. Tietenkin kappaleen sanat ova kuitenkin tärkeimmät. Tykkään kappaleista, jos niissä lauletaan asioista mihin voin samastua parhaiten tai ovat vaan omituisia.



Koetan nyt (ehkä) rajoittaa tätä mun kauheeta bloggausbuumia, koska tuskin ketään kiinostaa lukea mun omituisia höpiskelyitä jatkuvasti :DD Pitäkää hauskaa lomaa keillä on se jo!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ihanaa höpiskelyä


Maman kuppinuudeleissa on kadonnut kaalinpalat ja smileyn koru vaihtui renkaasta hevosenkengäksi. Yhtenä iltana kuitenkin harkitsen sen ottamista pois. Olisiko kuitenkin aika saada jotain uutta metallia nassuuni? Haluisin itselleni jotain hienoa ja jotain mistä tykkään. Jotain, mikä ei kuluta hampaita tai jotain muuta osaa kehostani. Älkää käsittäkö väärin. En inhoa läväriäni, mutta joskus rakkaista asioista pitää luopua ja mieluiten haluaisin pitää hampaani kunnossa vielä vanhana. Jotkut saattavat ymmärtää, mitä koetan tarkoittaa...Nyt kuitenkaan ei ole vielä aika luopua rakkaudestani.
Olen miettinyt viime aikoina erilaisia asioita. Olen varmaan sekaisin. Olen ajattellut kaikkea omituista ja todennut maailman olevan kaunis, mutta inhottava paikka. Olen katsonut erään ihmisen silmiä ja todennut jumaloivani niitä. Olen todennut, että juon nykyään liikaa ihanaa teetä, mutta miten minä voisin lopettaa jos sen juominen tuntuu ihanalta? Olen myös saannut kuulla olevani ihanan hölmö.
Yhtenä iltapäivänä, kun puitten lehdet olivat kirkkaanpunaiset ja istuin bussipysäkillä kahden rähjäytyneen alkoholistien seurassa. Juttelin hetken heidän kanssaan ja sain kuulla, että molemmilla oli dementia. He juttelivat kaikkea hauskaa kanssani ja pitivät minulle seuraa, kun odotin bussia. Bussini saapui myöhemmin myöhässä, kun nousin ylös ja heilutin bussille merkiksi pysähtyä. Päätin silloin kiittää heitä kahta pitämässä seuraa minulle ja he taas kiittivät minua. Noustessani bussiin he huusivat minulle '' hymyillään kun tavataan! '':) Ehkä tämä maailma on oikeasti todella ihana paikka.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Kaamosmasennuksen ensimmäinen oire on väsymys


Aamuisin nykyään voin huonosti, mikä voi johtua väsymyksestä. Sänkyni tahtoo pitää minua vankinaan, mutta kuka nyt haluisi päästä pois maailmasta jossa todellisuutta ei ole olemassa. Olen kuitenkin jaksanut nousta ja kohdata tämän kylmän todellisuuden. Vaikka ulkona on yhtä kylmä, kuin tämä edellä mainittu todellisuus. Olen kuitenkin ollut hölmö ja laittanut shortsit jalkaan. Sen takia ystäväni kysyi koulussa, että olenko hullu. Vastasin etten ole hullu, mutta vähän tyhmä vaan... 







Elämääni kuitenki liittyy positiivisia asioitakin kiinalaisen ruuan lisäksi. Olen pitänyt hauskaa ystävieni kanssa, vaikka väsyttääkki.Opin siitä, että ystävieni seurassa ei kannata nukahtaa. Silloin voi herää ja todeta omistavansa kajaaliparran. Sen lisäksi olen alkanut oppia hyvää vauhtia espanjaa koulussa. Yhtenä iltana töhrin tussilla käteeni lauseen, jonka opin tunnilla. Se on '' una ca
ña al año, no hace daño '', joka tarkoittaa suomeksi '' yksi pieni olut vuodessa ei tee pahaa''. Huvittavin asia tässä on se, että en harrasta juomista erikoisemmin tai edes pidä kaljan mausta. 

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Puitten lehdet kellertävät ja minä olen sininen


Koeviikko on ohi ja olen onnellinen siitä. Huomenna alkaa uusi jakso ja vihdoinkin pääsen opiskelemaan espanjaa, vaikka en ole kerennyt vielä hankkia koulukirjaa sitä varten...hups. 

Tänään alkoi myös lokakuu ja on kuulemma jonkinlainen kampanja kuin lihaton lokakuu. Olin ensin ajatellut, että voisin mennä siihen mukaan ja sitten tajusin rakastavani liikaa lihaa. Varmaan aika moni on joskus suunitellut tulevansa kasvissyöjäksi, mutta tajuaa ettei osaa luopua lihasta. Ongelmana on vielä se, että olen tottunut syömään sitä mitä tarjotaan ja olen aivan liian laiska tekemään sitten itse mitään ruokaa. Voisin kuitenkin yrittää vähentää lihansyöntiä. Onnistuuko tämä? No sen saamme selville kuukauden päästä.
Annan myös tämän kuukauden vinkit:

  • Kun menet metsään niin älä laita tennareita. Ei ole hyvä idea. 
  • Jos olet juuri parantunut nuhasta, niin älä ajattele meneväsi metsään ottamaan vain pari kuvaa ohuessa villapaidassa. Voit matkallasi löytää sieniä ja innostua keräämään niitä yli tunnin viileässä metsässä. 
  • Nahkatakki ei oikeasti lämmitä, jos olet vilukissa.
  • Jos olet mustikkapää, silloin suosittelen juomaan mustikkamuffiniteetä. Se tuo kivat fiilikset.
  • Älä välitä, jos villapaita saa näyttämään sinut paksulta. Se on oikeesti aika söpöö pitää ylisuurta villapaitaa yllä. 







Värjäsin hiuksia. Niistä tuli tummemmat, mitä odotin ja rakastuin niihin taas uudelleen.