lauantai 31. toukokuuta 2014

Nyt se on ohi.

Peruskoulu loppui. Suvivirsi laulettiin ja sain nieleskellä itkua. Todistus oli siedettävä, mutta toivon että pääsen haluamaani paikkaan. Ilokseni sain aktiivinen tukari stipendin. Se oli aika tärkeä asia minulle, koska tukarina olo on ollut parhain osa mun elämässä ja kun saa '' työskennellä'' nuorten kanssa. Uteliaille voin sanoa myös, että stipendissä oli 30 euroa rahaa. Nyt saan miettiä 12 päivän ajan, että mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. 



Tuun ehk kaipaa näit muijii kunnolla. Kuvan pöllin Sofialta.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Jesse-setä neuvoo


Mä sanon tän kaikille, että juokaa koko ajan ja käyttäkää sitä aurinkorasvaa, koska kesä. Olen jo itse palanut olkapäistä ja se ei ole mukavaa. 


Kävin myös launtaina iskäni kanssa lintsillä. Oikeistaan mulle vaan soitettiin aikasin aamulla ja puhelimesta kuului "Lähettäiskö lintsille!?". Mä taisin vaan mumista ja nukuin vartin viell. Sen parintunnin jälkeen me lähdimme junalla kohti Linnanmäkeä. Miss oli kauheen kuuma. Kun jonotimme rakettiin istahdin hetken, kun nousin korva meni lukkoon ja äänet alkoi kadota mun ympäriltä plus alkoi heikottaa. Hetken päästä menin takaisin istumaan ja näkö alkoi mennä. Kun.pääsin rakettiin tunsin oksettavaa oloa, vaikka oikeasti rakastan rakettia. Laite lähti liikkeelle olo helpottui, kun tuli viileää, mutta kun laite laskeutuu avasin silmät. Ainoa asia , mitä näin oli punamusta pikseliä ja taisin varmaan tuijottaa paniikkisesti käsiäni, että saisin jonkun tolkun. Kun pääsin maankamaralle kaikki pimeni. Sokeana aloin kävellä nopeasti kohti vessaan ja hetken päästä näkö alkoi tulla hitaasti esille, minkä jälkeen heikotus oli jatkuvasti matkassa. Toi oli ehk karmein asia, mitä mulle on tapahtunut. Mulla ei oo vieläkään mitään hajua, mitä se oli. 
Viime kesänä ja nyt! 

Mä eksyin kattoo vanhoi kuvia ja olin ett holy shit! Mun hiukset on kasvanut! Toi ryhtikin on kans hieman parantunut (ehkä) ja henkisesti oon (ehkä) kasvanut tohon aikaan verrattuna. Mä voisin vaikka sanoo, että olen oppinut tosta ajasta meikkaamaan enemmän. Mä en enään niin paljon käytä silmälasei ja kulmatkin on paremman näköiset, vaikka niitä ei näy nykyään. Järkytys viellä jatkuu. Päädyin lukemaan pitkästä aikaan horoskooppeja, vaikken uskokkaan niin 100% tavalla. Tämän päivän kalojen horoskoopissa luki:
 Elämässäsi on tapahtunut muutaman vuoden sisällä paljon kivoja käänteitä, voit myhäillä niitä jälkikäteen. Muutenkin elämä hymyilee sinulle aivan huikealla tavalla. Jännää sanon minä :D


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Otsikko....

Huomatkaa luova otsikko ja ihana tauko oli täss myös, mikä johtui koulusta ja laiskuudesta. Myöskin tavallinen arki kutsui minua. Kerron kuitenkin pikkuisen, mitä  on viime aikoina on tapahtunut:
  • Olen ottanut aurinkoa tervetuloa melanooma
  • Kuumat teet on kaatunut päälle useasti
  •  Olen itkenyt, mutta nauranut samaan aikaan.
  • Olen ollut väsynyt.  
  • Olen himonnut turkistakkia vaikka kesä lähestyy
  • Käytän vieläkin villasukkia ja en osaa luopua niistä
  • Olen stressannut jatko-opintojen suhteen. 
  • Olen alkanut tykkäämään kehostani enemmän, vaikka jalat näyttää olevan vaan luuta ja nahkaa. 
  • Olen tavannut uusia ihmisiä
  •  Olen ollut onnellinen 


Olen myös naurannut viime aikoina hyville vitseille ja huonoille vitseille. Jotkut vitsit, mitä olen kuullut ovat myös välimaastoa. En tiedä enään mihin kategoriaan tämäkin vitsi kuuluu, mutta sillä ei taida olla väliä. Vitsi meni jotenkin näin, muistan kysyneeni miten seiskaa pelataan. Sain vastaukseksi " Siin kisataan, että kuka saa aikaseks crazymmän teon ett seiska lehdistö tulee". Nauran vieläkin sille, vaikka sokerhumala on loppunut kauan sitten.



Viikko enään kesälomaan! 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Bitch please, I'm princess

No eilinen postaus hieman auttoi olooni. Aloin sen jälkeen meikkaamaan muuten vaan ja ottamaan kuvia. En kyllä vaivautunut menemään ulos, joten otin sisällä kuvia kun auringonvalo tuli sisään. No jossain kuvissa näytin Voldemortilta, koska nenä katosi valon määrästä. Oon myös huomannut, että oon innostunu kauheesti näistä kukkakruunuista. Tekis mieli laittaa sellainen jatkuvasti päähän. Ens viikonlopulle oon myös suunitellut meneväni pastel goth -miittiin ja katselemaan Euroviisuja kavereille. Tekisi myös mieli tehdä joku postaus, missä vastaan kysymyksiin. En taida olla viellä kuitenkaan niin kiinostava, että kysymyksiä tulisi niin paljon viellä. Seuraavaan kertaan sitten.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Nyt en vaan jaksa hymyillä

Mulla on ollut viime aikoina sekava olo. Joskus mietin, kuinka onnellinen olen ja se olo on hetkellinen. Hetken päästä löydän itseni itkemässä, kun tajuan kuinka vitun huono mun on olla. Ihan kun en saisi henkee enään ja kaikki muistot, mitä mun ei pitäis ajatella alkaa jylläämään päässäni. Myös tulevaisuus pelottaa. Ystäväni puhuvat jatkuvasti, mitä heistä tulee lukion jälkeen. "Musta tulee kirurgi'' ''Mikset mee ulkomaille tekee töitä??''.Tajuaako kukaan kuinka paljon mua ahdistaa tulevaisuus? Jos mä en osaa päästää irti menneisyydestä, niin miten mä voin ajatella tulevaisuutta? Tulevat kokeet myös stressaa kauheasti. Muutenki mulla on se tunne, että se mitä MINÄ haluiaisin niin se idea pitää lyttää alas. Oloa ei helpota yhtään toi loska/räntä/lumi/valkoinenpaska sade mikä sataa tuolla vähät väliä. Mulla on myös tapana nukkua, kun mua masentaa. Mua on viime aikoina kyllä väsyttänyt paljon. Saaks mä vaan nukkua? Mä voisin nukkua ja odottaa, että pelastus herättäis mut. Mikä mun pelastus on? Anteeks lukijat, kun joudutte lukee tällästä. Mä en vaan jaksa hymyillä ja kuvitella, että kaikki on ihanaa ja hyvin. Mä koetan tehdä varmaan huomenna postauksen, jos mä jaksan. Suosittelen kuuntelee ja katsoo tän videon. Se on sentään jonkun verran piristänyt mua. Mä ainaskin rakastun ja siitä mä saan kyllä kiittää mun ystävääni.