maanantai 22. joulukuuta 2014

It's so cold like your heart

Joulu lähestyy ja luojan kiitos joululoma alkoi! Tänään jaksoin herää ja laittautua kunnolla. Mulla on ollut jo himo laittautua pitkästä aikaan todella söpöks (kawaii). Mä harvoin laittaudun pastellisävyihin, koska ne ei ole mun tyyppisiä sävyjä vaikka joskus haluaisin niitten olevan. 




Mä oon ollut aina kauhee lukutoukka. Mä rakastan lukemista, mutta lukion alettua mulla ei oo ollut niin paljon aikaa lukea kuin ennen. Olin kuitenkin hankkinut yhtenä päivänä Kallion kirjaston kortin ja päätin mennä lainaamaan kirjoja, nyt kun lomakin alkoi. 
Ensimmäinen reaktio, kun pääsin kirjastoon että wow vihdoin kirjoja joita kaikkia en oo kerennyt viellä lukea. Uskokaa tai älkää, mutta en tahdo nykyään löytää mitään kirjoja Hyvinkäältä, koska olen tainnut lukea jo suurimman osan.
Ensimmäiset hankalukset taisivat olla löytää hyviä kirjoja, koska paikka oli täysin tuntematon. Seuraava hankaluus oli lainaa kirjat. Hyvinkäällä lainausautomaatti on tosi yksinkertainen ja siinä sun ei tarvii muistaa mitään koodeja eikä miettiä missä se viivakoodinlukija on, toisin kuin Kalliossa. Lopulta en saannut automaatissa lainattua ja jouduin menemään tiskille lainaamaan... Ehkä mä viellä joskus opin.
Mä en tiiä, kuinka moni mun lukijoista käy coneissa. Haluaisin kuitenki kysyä, että kuuluitko sinä niihin onnekkaihin, ketkä sai yukicon-lipun sen 3 minuutin aikana? Voisin itse hurraa ja kiljua tähän, että kyllä! Minä olin yksi niistä onnekkaista, ketä kerkesi hankkia lipun sen 3 minuutin aikana. Ne liput meni älyttömän nopeasti, minkä olin jo osannut arvata. Mulla on kuitenki se ongelma, että en tiiä mitä cossaisin sitten siellä. Ideoita on tullut mieleen, mutten ole sittenkään alkanut tekemään niitä, koska liian vähän aikaa, liian vähän rahaa, olen liian laiska ja idea ei ole ollut niin hyvä sittenkään. Ehkä mä keksin jotain ennen conia tai laittaudun sinne vaan tosi överisti. 


P.S. Ulkona oli kylmä ottaa kuvia

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

I like your style!

Lauantai iltapäivällä kipitin ystäväni luokse ja käskin ottamaan sakset esille. Annoin hänen leikkaa hieman hiuksiani niin, että ne olisivat tasasemmat. Oisin halunnut ehkä hieman lyhyemmät, mutta koetin muistella haluavani kasvattaa hiukset pitkiksi.
Mulle usein sanotaanki, että mun hiuksia on ihana leikkaa, koska vaikka mulle leikkattais kalju niin en hätkähtäis siitä vaan olisin oikeesti tyytyväinen, muutenki mun hiukset on paksut, tuuheet ja ne kasvaa aina todella nopeesti takas.
Mulle on kerran käynnyt niin, että hiukset on ollu ihan kamalat ja olisin halunnut vaan vetää koko tukan pois. Mä olin joskus pyytänyt sukulaistani leikkaamaan mulle otsiksen joka menisi vinoon. No emmä sit silloin saannut mielestäni vinoa otsista tai noh ei mulla ollut silloin enään otsistakaan. Se jotenki turmeli mut, kun en omistanut otsatukkaa jolla peittää sen ajan kauheita kulmakarvoja. Sen ajan, kun kasvatin otsistani takaisin niin välttelin kameroita, kuin ruttoa. Luojan kiitos kuukaan ei päässyt ikuistamaan niitä hiuksia ja kukaan ei onneksi enään muista selvästi ala-asteen juttuja.
Ehkä parhain tapa korjaa joku epäonnistunut hiustyyli on tehdä siitä sun oma tyyli. Mun yks kampaaja kerran leikkas mun niskan kaljuksi vahingossa, vaikka en ollut pyytänyt ja enhän mä viittinyt silloin mennä valittaa siitä. Nyt kun ajattelee niin sellane kalju niskahan on nykyään muotia, mutta silloin se ei ollut. Sitä pidettiin kuitenkin makeena, koska kävelin niillä hiuksilla ylpeästi ja niistä tuli osa mun sen aikaista tyyliä. 

Jotta tää postaus ei olis liikaa mun hiuksista, niin voisin kertoa hieman kuulumisia. Olen todennut olevani entistä väsyneempi ja stressaantunut asioista. Yksi tapani lohduttaa mieltäni on ajatella, että yksi viikko enään lomaan! Päätin jopa yrittää rentoutua tänään ja kävin ystäväni kanssa ottamassa kuvia. Se oli mukavaa, että oli kaveri mukana ketä osaa ottaa kuvia. kaikilla on varmaan olemassa se yksi kaveri, joka ei osaa ottaa kuvia. Sitten kun päätät innokkaasti katsoa, että minkälaisia kuvia tuli niin saat silloin todetta hänen ottaneen kuvat tarkentaen kilsan päähän eikä sinuun. Silloin tekee mieli vaan sanoa, että vittu :)



Kello tikittää ja on minun aikani mennä nukkumaan. Hyvää joulua näin etukäteen!

lauantai 6. joulukuuta 2014

For every dark night, there is a brigther day

Marraskuu meni älyttömän nopeesti ja joulukuu menee jo kovaa vauhtia...
Tänä aamuna, kun heräsin niin aloin kiroamaan lunta. Sitä vaan satoi isoina hiutaleina ja minut tuntien vihaan talvea. Olen muutenki viime aikoina joutunut alkamaan käyttää farkkuja tai kiroa, kun sukkiksilla jäätyy. Villapaidoista ja lämpöpattereista on tullut mun talven parhaita kavereita. 


Mä oon himonnut taas hiusten leikkaamista, mutta haluaisin saada myös pitkät hiukset. Pitkät hiukset ilman pidennyksiä. Olen tottunut kuitenkin olemaan lapsesta saakka lyhyillä hiuksilla ja joskus tulee fiilis, että niska palaa tän tukan takia. Toinen ongelma on se, että hiukset tahtovat olla aina takussa. Miten ihmiset oikeesti elää pitkillä hiuksilla? Joskus pitkillä peruukeilla on kanssa tuskaa, koska takkua, takkua ja viellä kerran takkua. Joskus vitsailen itselleni peilin edessä ja sanon ''Mitäpä jos vain leikattais vaan kaljuks''. Kattoo nyt, mitä mä teen tälle takkutukalle. Nyt kuitenkin olen siirtynyt peruukeihin, kun otan kuvia.
Niin kuin varmaan aika moni tajuaa, että tänään on Suomen itsenäisyyspäivä. Mä omistan yhden perinteen, jonka haluan toistaa joka vuosi. Telkkaristahan tulee joka vuosi linnan juhlat ja mun on pakko katsoa se. Mä haluun katsoa ihmisten pukuja ja nauraa, kun sieltä tulee joku ruma puku. Joku vuosi sitten, jollain naisella oli puku täynnä höyheniä ja se näytti liikaa kanalle. Puvun leikkauskaan ei muistin mukaan ollut edes hyvä. Haluan aina katsoa sitä juuri sen takia, mutta myös istua sohvalla ja juoda jotain lämminta samalla, kun syön jotain epäterveellistä. Omistaaks joku muu tän kaltaisii perinteitä, kuin mä? 

Nyt on joulukuu eli uusi kuukausi, niin eihän tietenkään saa unohtaa kuukauden vinkkejä.
  • Nyt on sallittu aika juoda glögiä, mutta itse otin jo varaslähdön lokakuussa.
  • Jos saat joskus tilaisuuden maistaa Harry Potterissa olevia joka maun rakeita, niin älä ota oksennuksen makua. Maistuu oikeasti oksennukselle.
  • Jos tulee ikävä joulupukkia, niin mene vaan läheisimpään ostoskeskukselle. Siellä niitä varmasti on.
  • On okei vihaa joululauluja, koska minäkin inhoan niitä.
  • On okei leikkiä karhua ja nukkua talven yli.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kertomus perjantaista

Mä menin huutamaan tahdon. Mä menin huutaa koko suomen puolesta tai ainakin itseni ja monien mun ystävien puolesta huutamaan tahdon. Ensimmäiset ajatukset, mitkä nousi päähän olivat että kuinka hemmetin paljon ihmisiä täällä on?! Ihmisiä oli ihan käsittämön määrä ja koko ajan tuli vaan lisää. Huusimme ja lauloimme siellä kaikki kovaan ääneen. Näin siellä tuttuja ja kavereita, vaikka kävely ja näkeminen siellä oli haastavaa väkimäärän takia.


Myöhemmin, kun päätimme ystäväni kanssa mennä hetkeksi sisälle kylmyyden takia. Otimme tabletin esille ja päätimme vilkaista, että miten istunto etenee. Juuri silloin alettiin äänestää ja kun katsoimme tulokset olimme hetken epävarmoja. '' Voiks tää olla totta? VOIKS TÄÄ OIKEESTI OLLA TOTTA??'' Nuo olivat sanat, mitkä tulivat ensimmäisenä suusta. Kaverini ei tiennyt, mitä sanoa. Menimme silloin katsomaan ulos tilannetta. Tuli taas kuulutus pitäjiltä ja ympärillä olevat ihmiset alkoivat kyynelehtiä onnellisen näköisenä. Pian ihmiset alkoivat kiljua, huutaa, itkeä ja nauraa. Se oli mennyt läpi! Se oli mennyt läpi vihdoinkin tai no kuulemma se nyt jatkaa siitä jonnekkin, mutta olen vieläkin hieman pihalla ja nyt siellä on tapahtunut jotain ja jne.... Mutta hei! Se meni läpi! Kaikki onnellisena kiitti eduskuntaa ja mun teki mieli alkaa itkeä junassa myöhemmin.

Siellä muuten oli mummo, joka näytti saatanan äkäseltä. Sit kun käskettiin huutaa, niin se mummo huusi kans muitten mukana. Aika herttasin näky pitkään aikaan :')



Ps. sori vähän angstisen näkösistä kuvista. Teki kokeilla hieman jotain uutta

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

30.11.

Vuos on jo kerennyt mennä, kun alotin bloggaamisen. Vuoden sisälle on jo kerennyt tulla 70 tekstiä, joista 4 on turhaa luonnosta. Olen vuoden aikana saannut jo 30 lukijaa, mikä on mulle aika wow. Emmä osais varmaan kuvitella elämääni ilman bloggausta juuri nyt. Jotenki tää on vaan niin mukavaa. Mä olin saannut jonkin verran kysymyksiä ja pahoittelen, etten osaa vastata lyhyesti :D

Minkä tyyppisistä blogeista tykkäät?
No mä tykkään sellaisista, joissa tekstin erottaa hyvin ja se on selkeä eli ei kiitos kaunokirjoitukselle. Tausta ei saa viedä huomiota pois teksistä ja kuvista. Tykkään jos kuvat on omia, laadukkaita, persoonallisia ja jos kuvat ei ole omia niin niihin on merkattu jotenkin, mistä on ottanut kuvan.

Lempiblogi?
No tätä mun ei tarvinnut kauan miettii. Mun suosikkibloggaaja on Rose Shock, koska mä jumaloin sitä naista. Kaikki mun kaverit tietää, kuinka paljon fanitan häntä. Mä voisin kirjoittaa romaanin siitä, kuinka paljon ultimaattisesti palvon Tanjaa. Mutta lyhyt virsi on kaunis virsi, joten jätän sen tähän näin.

Musiikkimaku? 
No tää on aika haastava kysymys mulle ja sitä kyllä kysytään usein arjessani. Mä kuuntelen musiikkai usein laidasta laitaan. Kaikki musiikkit, mitä mä kuuntelen on usein alunperin jonkun kaverin ehdottama tai soittama. Mun kaveriporukka on aika laaja, joten mun musiikkimaku on kanssa aika laaja. Mä tykkään ehkä eniten sellaisesta, että laulajalla/laulajilla on persoonallinen ääni ja musiikki ei ole niin massaa. Ehkä raskas örinä musiikki, missä sanoista ei saa mitään selvää ei ole minun juttuni. Niissäkin joskus poikkeuksia löytyy... En valitettavasti osaa määrittää mun musiikkimakua :DD

Top 5 bändiä.

No mä en taida fanittaa mitään bändiä vakituisesti, mutta laitan tähän nyt joitain. Eksyn usein kuunteleman näitten kappaleita ja nää ei ole missään kunnollisessa järjestyksessä. Valitettavasti jouduin myös laittaa pari artistia sekaan. 
  • Haloo Helsinki
  • Block B
  • Die antwoord
  • Sia
  • Lana del rey
Kuinka kauan olet cossannut?
hmmm...tein ensimmäisen cossin vuonna 2012 tai 2013. Tuntu kauheelta kattoo vanhoja cossikuvia. Ne olisivat voinnu olla ok tasoa, jos olisin osanut panostaa silloin meikkeihin ja käyttää tekoripsiä...

Mikä sai sinut innostumaan cosplaysta?

Mä joudun kysymään tätä kysymystä myös mun ystävältä, kenet olen jo tuntenut 3. luokalta saakka. Meillä molemmillakaan ei ollut mitään muistikuvaa. No mä aloin jo lukee mangaa ja kattoo animee jo kolmosluokalla, että sitä kautta mä varmaan kiinostuin. Uskalsin kuitenkin vasta myöhemmällä iällä kokeilla cossaamista ja seiskalla mä kävin mun ekassa conissa, jonka jälkeen coneista ja cosplaysta on tullut osa mun elämää.

Minkä tyyppisiä olet cossannut?

Olen cossanut hahmoja, joissa ei tarvitse olla niin tarkka ulkonäöstä. Esim. Homestuck, Adventure time ja just jotain sellaisii. Sitten olen cossanut Shingeki no kyojin Mikasaa, missä pitää olla hieman tarkempi. Cossaan hahmoja, joista tykkään ja vartaloni/ulkonäköni sopii hahmoon. 
Pari vanhaa ja yks semi uusi.

Kerro kolme sinun mielestä komeaa miestä? 
No mä otin nyt tähän pari kuvaa, mitkä on tumblrista ja weheartista. Ja mä en tiiä oliks tää sallittua, mutt hehehe...
Jätkissä ja miksei poikamaisissa muijissa on aina plussaa lävärit, venytykset ja ymmärtäminen mun paskaa huumoria kohtaan. Ei se ulkonäkö niin tärkeet oo vaan luonne. Kuulostaa hieman clicheeltä...

Perusmeikkisi?
Perusmeikkini eli arkimeikkini on todella yksinkertainen. En jaksa meikkaa koskaan aamuisin kunnolla ja meikkaan itseni aina junassa, koska voin nukkua silloin hieman pidempää. Käytän meikataessani hieman meikkivoidetta peittämään tummat silmänaluset, puuterin avulla tasotan ihon, ripsaria ja hieman kulmakynää. Done! Hyvinä aamuina saatan joskus laittaa luomiväriä. 

Mikä on sinun lempipuhelinmerkki?
Öh :D En oo näihin kännyköihin perustunu, koska omistan itse ihan nokian. En menisi, sitä sanomaan suosikiks. En omista mitään suosikkeja. Iphone 5 on ollut ihan jees, kun olen kavereitten kännykköjä räplännyt. 

Milloin värjäsit hiukset ekan kerran?
8.luokan alussa värjäsin ensimmäistä kertaan ja mustaksi silloin. 

Kuinka kauan oot piirtänyt?
Siitä saakka, kun kynä on pysynyt kädessä :DD
Kiitos kaikista kysymyksistä~!

torstai 27. marraskuuta 2014

Tahdon!

Ensin facebook täyttyi, sitten instagram ja sen jälkeen muut some sivut. Tuli sellainen tunne, että on pakko tehdä samanlainen. Sen takia mun piti hetki googlettaa löytääkseni sivun, jossa voisin muokata jotain vanhaa kuvaani. Koeviikon takia olen hieman stressannut, minkä takia en ole kerennyt päivittelemään täällä. Nyt kuitenkin päätin tulla kirjoittamaan, koska mitä muuta hiusväri päässä voisi tehdäkkään. Ehkä lukea huomisen kokeeseen....muttei huvita nyt. 
Mun seksuaalisuus on aina ollut hieman kysymysmerkki. Musta tuntuu tosi pahalta ja inhottavalta alkaa luokittelemaan itteäni joihinki lokeroihin, minkä takia en tee siitä. En osaa sanoa itseäni heteroksi, koska jotkut muijat kiinostaa mua kans. En sanois kuitenkaan itseäni lesboksi, koska tykkään enemmän jätkistä ja harvat muijat saa mut loppujen lopuks kiinostumaan kunnolla. En osaa sanoa itseäni bi:ksi, koska se ei vaan tunnu oikeelta. En vaan osaa luokitella itteäni mihinkään, koska en osaa katsoa ihmisiä sukupuolella. Mä omistan paljon kavereita ja joskus mä saatan unohtaa, mitä sukupuolta joku edustaa, koska mä en ole kiinnostunut ajattelemaan sellaista. Ehkä panseksuaalisuus on se lähin mulle, mutta luokittelu ei kiinosta joten sanon no thanks luokittelulle ja pidän itseäni vaan ihmisenä.

Huomenna menen huutelemaan eduskunnan eteen, että tahdon! Toivon, että useampi ihminen
ketä pääsisi sinne niin tulisi sinne. Kaikista eniten kuitenki toivon, että Suomesta tulisi viellä tasa-arvoisempi paikka. Se on vaan ajasta kiini, että milloin tasa-arvoinen avioliittolaki menee läpi. 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ei ole olemassa tyhmiä kysymiksiä. On vain olemassa kysymyksiä, joihin ei ole vielä vastausta

Marraskuun vikaksi päiväksi olin suunitellut tekeväni jotain specialia, koska silloin tulee olemaan special päivä ainaskin minulle. Nimittäin blogini täyttää vuoden.
Valitettavasti koeviikko myös lähestyy ja se varmasti suunnittelee minun tappamista taas kerran. Sen takia ajattelin, kun en voi tehdä tuolle special päivällä luultavasti mitään, niin voisin sentään tehdä Q&A. Tämä ideakin tuli siitä, kun voivottelin kerran ystävälleni etten keksi mitään erikoista blogiini. Hän sai minut miettimään sitten tuota Q&A-aihetta, koska varmasti teillä lukijoilla pyörii päässä edes yksi kysymys, johon haluaisitte saaada vastauksen. Ei kuitenkaan tarvitse sentään olla vakituinen lukija, että voisi kysyä kysymyksen. Toivon ainoistaan, että kysymyksiä edes tulisi pari tai kolme tai neljä tai viisi tai sit ihan sama kuinka paljon, mutta pari kysymystä olisi kuitenkin mukava saada edes. 
Peruukki sanoo ''haista v*ttu'' ja on sekaisin.
Tulen vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta jos menee liian yksityiseksi niin kieltäydyn vastaamaan siihen joten mainitsen sen sitten kommentilla takaisin.Tälläistä tuskin tulee tapahtumaan, koska en aristele kauheasti asioita.
Olisi myös mukava saada tietoon myös, että mistä te juuri pidätte blogissani niin tiedän, mitä jatkossakin voisi olla! :) Jätän teidät nyt kuuntelemaan tän hetkistä suosikkikappalettani ja miettimään kysymyksiä, joten muistakaa Kysyä!

torstai 6. marraskuuta 2014

You are like snow, beatiful but cold


Tänään alkoi sataa lunta ja ihmeellisesti facebook ei ole täynnä ihmisten toteamuksia siitä. Toivon myös, että toi valkoinen moska tuolla ulkona sulaisi vaikka onhan se kaunis. En ole koskaan rakastanut talvea ja kylmää. Inhottavinta on myös se, että kuvia on haastavampi alkaa ottaa. Kotoa lähteässäni on pimeää ja kotiin tullessani on jo pimeää. Todella mukavaa...

Päätin tehdä marraskuun vinkit, koska keksin niitä viime viikonlopun bileissä ja tällä viikolla. Ehkä niistä on hupia muille. 
  • Koskenkorva hyytelö on todella pahaa, enkä suosittele kenenkään maistamaan sellaista.
  • Jos joskus tuhkakuppi kaatuu jaloillesi ja tuhka on viellä kuumaa, niin voin kertoa että sukkiksille saat sanoa hyvästi.
  • Älä koskaan ajattele, että nukut 5 minuuttia. Se ei koskaan onnistu ja se venähtää viideksi tunniksi...
  • Suosittelen alkaa harjoittelemaan välikokeisiin ja kokeisiin tarpeeksi aikasin. Voisin alkaa suosii tätä neuvoa itselleenkin. 
  • Kannattaa alkaa nukkua enemmän, ettei nukahtaisi junaan todella ''hurmaavasti''. Muitten Tuijotus ei ole jälkeenpäin ihanaa

























En olisi muuten koskaan uskonut, että ihastuisi korealaiseen yhtyeeseen näin pahasti. Ennen ajattelin, että korealainen musiikki on ihan ookoo. Kunnes ystäväni näytti viikko sitten yhden kappaleen ja sen jälkeen olen kuunellut tämän yhtyen kappaleita jatkuvasti. Yhtye on nimeltä Block B. Ihastuin ehkä siksi tähän, koska äänet ovat kaikilla erilaisia ja varsinki yhdellä on ihanan karheä ääni, joka iski minuun niin pahasti. Taisin rakastua hänen lauluääneen ja en edes muista hänen nimeä. Tää oli tosi vaikeeta miettiä kumman kappaleen laittaisin, mutta päätin laittaa tähän kappaleen jonka kautta ihastuin näihin söpöihin poikiin. Ens kerralla tulee mun suosikkikappale, jota kuuntelen eniten :D

torstai 30. lokakuuta 2014

Rahaton lokakuu

En ole jaksannut itkeä menneisyyttä tai surra tulevaa. Olen viime aikoina ollut täynnä energiaa ja sekavuutta. Sen tunteen olen käyttänyt tuleviin maalauksiini, joihin olen nyt viime aikoina käyttänyt aikani. Maalauksen hahmotelmat kuvaavat ihmisten mielestä masennusta, toivoa tai näyttävät oudoilta tarot-korteilta. Tekisinkö siitä postauksen maalauksen tekovaiheista tai vastaavaa? Riippuu jaksamisesta. 
Lokakuu loppuu ja epäonnistuin lihaton lokakuu kampanjasta. Tiedän nyt tulevaisuudessa tarkemmin, että minusta ei ole kasvissyöjäksi. Lohdutukseksi voin sanoa, että taidan jatkossa käydä useammin koulun kasvispuolella.  Tää Lokakuu on ollut aika lämmin, mutta vaikka olisikin kylmä täällä etelässä. Se ei tarkoita, että en hulluna menisi shortsit jalassa tuolla. Tän kuun aikana mulla on ollut kauhee hiuskriisi. Haluan eri väriset, haluan lyhyet, haluan pitkät, haluan vähän kaikkea. Miks mä en osaa tyytyä johonki asiaan ja olla vaan tyytyväinen? Miks mä kyllästyn tosi helposti ja himoan jotain uutta heti. Haluan erinlaiset hiukset, haluan lisää erinlaisia vaatteita, haluan lisää lävistyksiä ja tämä lista voisi jatkua ikuisuuksia. Miten tämän kaiken voi saada? Rahalla. Onko minulla sellaista? Ei.
 Lihaton lokakuu muuttui rahattomaksi lokakuuksi...

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Voe peurat sentään!

pöllitty hypeconin nettisivulta
 No tossa kesällä oli täällä Hyvinkäällä hypecon, missä minä ja Siiri olimme. No nyt on vähän paha alkaa muistelee, että mitä kaikkea tapahtukaan conissa. No sen muistan, että aamulla olin hemmetin kuollut ainaskin...
Minä ja Siiri olimme saanneet ideaksi puketua peuriksi ja päätimme toteuttaa sen suunitelman. Meillä ei ollut alkuun samanlaiset villapaidat yllä edes, mutta olimme sitten päättäneet muuten vaan hankkia samanlaiset paidat ja tää kuulostaa nyt mun mielest liikaa joltain BFF
<3 jutult. Mä taidan aina hieman oksentaa suuhun, kun ihmiset sanoo '' best friends foreveeerr!! <3 ''. 



Takaisin aiheeseen kuitenkin. Mä muistan, että omistin conin alussa ison kukkakruunun sarvien lisäksi päässä, jonka takia en pystynyt katsomaan alas lainkaan. Voitte kuvitella, kuinka ihanaa on kävellä kokolattiamatolla korottomat korkkarit jalassa varsinkin, kun ei pysty katsomaan alas. Inhottavinta oli se, että tuolla paikassa oli paljon portaita ja ihmisiä. Lopulta, kun olin kaatunut maahan kiitos askelportaan. Päätin mennä heittämään kukkakruunun ja korot pois jaloista, jotta voisin rentoutua hetken edes. Nyt voidaan nauraa ihailla kuvia, jotka sain Sarzulta. Mä en tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa, koska jos toinen hymyilee kuvas niin toisella on tahallaan kaksari tai vastaavaa.

Hyvä Jesmiina....Olet nyt oikeen soma, kun leikit mummoa.

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hukun musiikkiin tai vaan villapaitaani




Saavuin eilen pitkästä aikaan Järvenpäähän ja jotenki oli kerennyt tulla jo ikävä tätä paikkaa, vaikka eihän täällä paljon ookkaan mitään. Täällä on kuitenkin rauhallista ja hyvällä lykyllä saatan viettää koko lomani täällä rentoutuen. Tai noh kuitenkin voisin yrittää keksiä jotain suurta aktiviteettia loman ajaksi. Mitä muuta syyslomalla voi tehdä, kuin hukkua villapaitoihin? Auttakaa ja kertokaa minulle...




 Löysin villapaidan lisäksi uuden bändin nimeltä Twenty one pilots. En osaa viellä sanoa, että tykkäänkö tästä bändistä erikoisemmin. Kappaleet ovat kuitenkin jänniä, mistä olen tyytyväinen. Kaikki artistit ja bändit, josta tykkään on kuulemmat outoja varsinkin lauluäänilläänsä. Rakastan naislaulajia, keillä on matalan käheän oloinen ääni tai todella korkea. Mieslaulajissa pitää sitten olla sitä jotain. Tietenkin kappaleen sanat ova kuitenkin tärkeimmät. Tykkään kappaleista, jos niissä lauletaan asioista mihin voin samastua parhaiten tai ovat vaan omituisia.



Koetan nyt (ehkä) rajoittaa tätä mun kauheeta bloggausbuumia, koska tuskin ketään kiinostaa lukea mun omituisia höpiskelyitä jatkuvasti :DD Pitäkää hauskaa lomaa keillä on se jo!

lauantai 11. lokakuuta 2014

Ihanaa höpiskelyä


Maman kuppinuudeleissa on kadonnut kaalinpalat ja smileyn koru vaihtui renkaasta hevosenkengäksi. Yhtenä iltana kuitenkin harkitsen sen ottamista pois. Olisiko kuitenkin aika saada jotain uutta metallia nassuuni? Haluisin itselleni jotain hienoa ja jotain mistä tykkään. Jotain, mikä ei kuluta hampaita tai jotain muuta osaa kehostani. Älkää käsittäkö väärin. En inhoa läväriäni, mutta joskus rakkaista asioista pitää luopua ja mieluiten haluaisin pitää hampaani kunnossa vielä vanhana. Jotkut saattavat ymmärtää, mitä koetan tarkoittaa...Nyt kuitenkaan ei ole vielä aika luopua rakkaudestani.
Olen miettinyt viime aikoina erilaisia asioita. Olen varmaan sekaisin. Olen ajattellut kaikkea omituista ja todennut maailman olevan kaunis, mutta inhottava paikka. Olen katsonut erään ihmisen silmiä ja todennut jumaloivani niitä. Olen todennut, että juon nykyään liikaa ihanaa teetä, mutta miten minä voisin lopettaa jos sen juominen tuntuu ihanalta? Olen myös saannut kuulla olevani ihanan hölmö.
Yhtenä iltapäivänä, kun puitten lehdet olivat kirkkaanpunaiset ja istuin bussipysäkillä kahden rähjäytyneen alkoholistien seurassa. Juttelin hetken heidän kanssaan ja sain kuulla, että molemmilla oli dementia. He juttelivat kaikkea hauskaa kanssani ja pitivät minulle seuraa, kun odotin bussia. Bussini saapui myöhemmin myöhässä, kun nousin ylös ja heilutin bussille merkiksi pysähtyä. Päätin silloin kiittää heitä kahta pitämässä seuraa minulle ja he taas kiittivät minua. Noustessani bussiin he huusivat minulle '' hymyillään kun tavataan! '':) Ehkä tämä maailma on oikeasti todella ihana paikka.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Kaamosmasennuksen ensimmäinen oire on väsymys


Aamuisin nykyään voin huonosti, mikä voi johtua väsymyksestä. Sänkyni tahtoo pitää minua vankinaan, mutta kuka nyt haluisi päästä pois maailmasta jossa todellisuutta ei ole olemassa. Olen kuitenkin jaksanut nousta ja kohdata tämän kylmän todellisuuden. Vaikka ulkona on yhtä kylmä, kuin tämä edellä mainittu todellisuus. Olen kuitenkin ollut hölmö ja laittanut shortsit jalkaan. Sen takia ystäväni kysyi koulussa, että olenko hullu. Vastasin etten ole hullu, mutta vähän tyhmä vaan... 







Elämääni kuitenki liittyy positiivisia asioitakin kiinalaisen ruuan lisäksi. Olen pitänyt hauskaa ystävieni kanssa, vaikka väsyttääkki.Opin siitä, että ystävieni seurassa ei kannata nukahtaa. Silloin voi herää ja todeta omistavansa kajaaliparran. Sen lisäksi olen alkanut oppia hyvää vauhtia espanjaa koulussa. Yhtenä iltana töhrin tussilla käteeni lauseen, jonka opin tunnilla. Se on '' una ca
ña al año, no hace daño '', joka tarkoittaa suomeksi '' yksi pieni olut vuodessa ei tee pahaa''. Huvittavin asia tässä on se, että en harrasta juomista erikoisemmin tai edes pidä kaljan mausta. 

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Puitten lehdet kellertävät ja minä olen sininen


Koeviikko on ohi ja olen onnellinen siitä. Huomenna alkaa uusi jakso ja vihdoinkin pääsen opiskelemaan espanjaa, vaikka en ole kerennyt vielä hankkia koulukirjaa sitä varten...hups. 

Tänään alkoi myös lokakuu ja on kuulemma jonkinlainen kampanja kuin lihaton lokakuu. Olin ensin ajatellut, että voisin mennä siihen mukaan ja sitten tajusin rakastavani liikaa lihaa. Varmaan aika moni on joskus suunitellut tulevansa kasvissyöjäksi, mutta tajuaa ettei osaa luopua lihasta. Ongelmana on vielä se, että olen tottunut syömään sitä mitä tarjotaan ja olen aivan liian laiska tekemään sitten itse mitään ruokaa. Voisin kuitenkin yrittää vähentää lihansyöntiä. Onnistuuko tämä? No sen saamme selville kuukauden päästä.
Annan myös tämän kuukauden vinkit:

  • Kun menet metsään niin älä laita tennareita. Ei ole hyvä idea. 
  • Jos olet juuri parantunut nuhasta, niin älä ajattele meneväsi metsään ottamaan vain pari kuvaa ohuessa villapaidassa. Voit matkallasi löytää sieniä ja innostua keräämään niitä yli tunnin viileässä metsässä. 
  • Nahkatakki ei oikeasti lämmitä, jos olet vilukissa.
  • Jos olet mustikkapää, silloin suosittelen juomaan mustikkamuffiniteetä. Se tuo kivat fiilikset.
  • Älä välitä, jos villapaita saa näyttämään sinut paksulta. Se on oikeesti aika söpöö pitää ylisuurta villapaitaa yllä. 







Värjäsin hiuksia. Niistä tuli tummemmat, mitä odotin ja rakastuin niihin taas uudelleen. 


lauantai 27. syyskuuta 2014

Talvi tulee, oletko valmis?




Tauko taitaa loppua, mutta muistakaa etten aina kerkeä lukion takia kirjoittaa. Tänään heräsin aikasin ja pohdiskelin erillaisia meikkaus ideoita, mitä en pääse hetkeen toteuttamaan ripsiliiman loppumisen takia eikä minunlaisen opiskelijan lompakosta tällä kertaan löydy rahaa ostamaan uutta. Koeviikko lähestyy loppuaan ja enään kaksi koetta. Talvikin lähestyy tulojaan ja öisin paleltaa enemmän. Kouluaamuisin kuuden aikaan bussipysäkillä toivoisin uutta talvitakkia. Villapaidoista on tullut suuri rakkauteni ja olen jo valmistautumassa talven pakkasia varten. Tänään kuitenkin innostuin ottamaan kuvia, vaikka niihin kokeisiin pitäisi lukea...
Kuunelkaa myös bändiä nimeltä Of monsters and men, koska te tuutte varmaan rakastumaan ja laitoin tähän postaukseen mun suosikkikappaleet.
Huom yhden kuvan teksti on otettu tumblrista.