torstai 5. joulukuuta 2013

Jag talar inte svenska

No en ole aikasemmin maininnut mitään siitä, että olen käynyt starttiluokan tai että minulla on puhevika. Vastaan nyt näin lyhyesti, että mitä ne on. Starttiluokka tai nollaluokka, miten nyt sen haluaa sanoa. Kävin sen ennen kuin menin kouluun, koska puheeni oli kuulemma todella nopeaa ja joitainki sanoja tai kirjaimia ei taipunut tai tullut äänettyyn oiken. Olen kuulemma päässyt siitä vahvasti eroon starttiluokan jälkeen, jos ei lasketa puhettani kun innostun suuresti, silloin saatan puhua hyvin nopeesti tai F-kirjain saattaa vieläkin tulla veenä. esim. Facebook saattaa tulla joskus suustani lausuttuna vasebookki, mikä on kuulemma joskus huvittavaa. Saatan joskus kertoa myöhemmin lisää tästä puhevikastani tai starttiluokasta, mutta nyt ei ole viellä sen aika. Aihe minulle on loppujen lopuksi arka ja kerron sen useinmiten näin lyhyesti tiivistettynä. Nyt jos joku miettii millä luokalla olen, niin käyn peruskoulun vikaa vuotta.  


Tiedättekö sen tunteen, kun luulee osaavansa jotain muttei osaakkaan. Tällei se ruotsin koe menikin. En ole koskaan ollut hyvä ruotsissa, mutten kuitenkaan vakavasti inhonnut sitä. Tein tänään koulussa ainoistaan ruotsin kokeen ja lähdin kotiin valmistautumaan siskoni lakkiaisiin. Olin tyytyväinen, että ei tullut mitään juhlia. Sukujuhlat on sellainen aihe, joka saa aikaseksi ahdistusta vaan. No lakkiaisten jälkeen kipitin äkkiä harrastuksiini. Tänään vanhaalla tehtaalla oli hyvin hiljaista, jotkut oli päättänyt jättää kuvataidekoulun väliin. Odottelin, että Henna tulisi. Istuskelin ja valmistin tämän päivän lounasta. Ilahduin, kun jotkut opettajat tulivat kehumaan kuinka sievä olen tänään. Olin aika tyytyväinen itseenikin muutenki, vaikka aikaa oli ollut vähän ja peruukki ei ollut tahtonut muutenkaan asettua tänään kunnolla. Odottelessa söin ja poltin suuni ruokaan. Perus minä. 


kukapa nyt ei muumilimua rakastaisi

Maalailin hetken ajan, kunnes Henna tuli. Pari opettajaa oli pyytänyt, että menisimme katsomaan näyttelyä. Olen pahoillani kun en muista näyttelyn nimeä tai tekijää, mutta olin kuitenki Ihastunut näyttelyyn.

Aikamme siellä oleskelemassa kuulen, kun Henna alkaa huutaa Shingeki no kyojinin ensimmäisen alkumusiikin kertosäettä. Eihän sitä voinnut olla nauramatta, kun tosta kuvasta tulee mieleen titaanit.
Palasimme hetken päästä takaisin pöydän ääreen kun olimme saannut pian kuvia hankittuun. Sain muutenki yhden vesivärityön valmiiksi, mikä kuitenkin hieman levisi kun tussi ei ollukkaan permanentti. Mielipiteitä saa aina sanoa. 
Oishan se mukavaa jos jotkut muutki siistis maalit joskus. 
Ja tästä nyt pari kuvaa itsestäni. Jotenki viime aikoina must on saatu hyvin huonoja kuvia, mutta kiitos kuitenki Hennalle päivästä ja jaksoi ottaa kuvia musta.



Pian varmaan tulee uusi postaus mutta huomenna järvenpäähän <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti