maanantai 30. joulukuuta 2013

Matkailua

not so pretty...
On ollut pari päivää niin että ei jaksa kirjoittaa blogiin mitään, vaikka haluaisikin. Selkä on ollut niin kipeä, että paras tapa liikkua on olla liikkumatta. Niin kuin otsikko kertoo olin viikon matkailemassa. Menimme perheen kanssa Viron, Latvian, Liettuan kautta Puolaan autolla. Menomatka meni nukkuen sikeästi takapenkillä. Ensimmäiset ajatukset mitkä nousivat Puolasta olivat '' hyi vittu täällä haisee kusi'' ja niinhän siellä haisikin. Puolla oli myös kauhean makea maa ruuallansa. Vaikka kuulostaakin siltä, että dissaisin Puolaa niin maa oli hyvin mukava. Kävimme tutkimassa Auchwitz keskitysleiriä, joka oli mielenkiintoinen ja karmiva saman aikaan. Kaasuhuoneitten seinissä näkyi selvästi juutalaisten kynsien jälkiä. Kuinka karmivaa, että kun uskotellaan ihan rauhassa suihkuun pääsemisestä niin pääseekin kaasuhuoneeseen minne lopulta kuolee. Siellä oli myös upea patsas, jota sai hienosti kiertää koska siinä oli paljon yksityiskohtia. Puolassa, kun liikkuu niin näkee paljon muistomerkkejä ja Auchwitsissa varsinki löytyi paljon ruusuja kaikkialta. Se oli jotenki liikuttava näky. 


No oli siellä Puolassa vähän iloisempiikin juttuja, kuten Puolan linna, söpöjä kahviloita ja vanhakapunki johon lopulta rakastuin. Ulkona oli ehkä hieman inhottava liikkua, koska siellä oli kauhean kylmä tuulen takia. Hotellissa oli myös joka aamu hyvä aamiainen ja plus oli mukavaa kun omisti hotellin ainoan huoneen missä oli parveke. Hotellin parkkipaikalla oli myös vahtikoira, jonka nimesin vahdiksi. Todella luovaa...






Kävimme yös katsomassa joulutoria joka oli värikkäämpi ja rennompi, kuin Hyvinkään torit. Näyttävästi yksi turisti juttu taitaa olla hevosvaunut. Ihmiset maksoivat hulluna siitä, että pääsivät kyytiin. Hevosia tuli sitten matkan aikana näkymään useasti ja myöhemmin haistamaankin...
 

Kun lähdimme kotiin päin, niin nukuin taas Liettuan kohdalla. Kuinka unekkaalta kuulostan. Jäimme pariksi yöksi Latviaan. Olimme siellä joulun jälkeen. Kukaan ei tainut kertoa Latvialaisille, että joulu on mennyt jo kun siellä oli joulutori jossa soi äänekkäästi joulumusiikit ja pukkikin siellä piti hauskaa. Mä löysin sieltä ihanan pikku kaupan, missä kaikki oli saatanan kallista ja tais olla itsetehtyjä.






 Matkalla Latviasta kotiin niin auto hajosi Viroon ja päätti sitten jäädä sinne. Onneksi pääsimme kuitenkin lopulta kotiin. Kahdesta hotellista tuli hieman hamsrattuun teetä ja ihana kangaskassi tuli ostettuun puolasta. Mä olen aina ollut hulluna kangaskasseihin. Olen aina ollut tykästynyt katutaiteisiin. Sellaisiin hienoihin ja luoviin. Ei sellaisiin, että on vaan spraymaalilla maalattu seinään Suomen tunnetuin sana kuin vittu. Puolassa saattoi löytää eri kaduilta numeroita valkoisella taustalla ja värikkäitä nappeja. Latviassa löytyi myös katutaiteita, mutta ei yhtä paljon. Myös jotkut tarrat kaduilla on välillä tosi siistejä.


Kattokaa tätä kauneutta






lauantai 21. joulukuuta 2013

oi cosplay


Eilinen meni mukavasti katsoen joulujuhlaa tai oikeistaan opettajan niskaa, koska en nähnyt hänen takaa mitään... Koulun bujetti sai kuitenkin huvittumaan. Miksi hankkia iso kuusi, mitä ei kuitenkaa saa koristeltuun kokonaan vaan yhden puolen ja miksi kuusta ei voi edes laittaa pystyyn eikä jättää vinoon. Mutta nyt aiheeseen. Homestuck, joka on tunnettu sarja tumblrissa mutta maine on nyt mitä onkaan. Laitan tänne nyt hieman kuvia, mitä saimme aikaseksi. Marjut cossasi Roxya ja minä Jadea. Vedimme christmasstuck version ja tumblriin laitan myöhemmin kuvia mutta sieltä löytyy jo hieman kuvia muista cosseista. Näissä kuvauksissa oli kyllä yksi ongelma. Marjutin joku sukulainen oli tullut taloon, jolloin oli kuvaus yleisö ja se tuotti hieman vain paineita + peruukkisukka unohtui kotiin. Loppujen lopuksi kuvaukset onnistui hyvin. Lisää cosseistani löydät täältä.


Tässä viellä pari kuvaa, mitkä kertovat miksi minulle ei kannata antaa kameraa :D

tiistai 17. joulukuuta 2013

Väsymys iskee


Toivottavasti te muut olette terveitä. Toisin kuin minä, joka on niistellyt aivojansa pihalle ja yskinyt keuhkonsa ulos. Viisaat varmaan tajuavat selvästi, että olen kipeä. Viime aikoina myös väsynyt ja nyt kerron, mitä kaikkea outoa/tyhmää/epämääräistä olen tänään tehnyt. Tänä aamuna laitoin melkein teepussin leivänpaahtimeen leipien sijasta, keitin vettä ilman vettä, laskin matikan tunnilla laskin laskuja väärin, koska katsoin huonosti. esim 20 oli silmissäni 29. Luin irrotettavan ellipsin pari kertaa väärin, jonka luin jatkuvasti irrotettava lapsi. Tämä mietitytti pitkän ajan. Olin myös lyönnyt pääni bussin oven yläkarmiin, koska en katsonut portaita. Väsyneenä sattuu kaikenlaista jännää. Pari kuvaa itsestäni laseilla ja tollasella ihanalla haalarin kaltaisella mekolla. Oon aika tykästynyt siihen, vaikka siitä tulee mieleen tarhatäti. Seuraava postaus tulee kertomaan sitten matkastani ulkomailla. 

 
Hyvää joulua ja pysykää terveinä! 


torstai 12. joulukuuta 2013

Iloisia uutisia!

Olen nyt aivan kikseissäni, koska pääsen yukiconiin! Minut löytää sunnuntaina sitten taidekujalta että vink vink muistakaa tulla katsomaan ;)) Ja anteeksi kuvattomasta postauksesta.  

tiistai 10. joulukuuta 2013

No voi kettu.


No jotkut ihmiset tietää, että eilen myyntiin puolessa tunnissa kaikki yukicon liput. KAIKKI. Tämähän tietenkin suoraan sanottuna vituttaa, kun ajatuksena oli mennä sinne.Hidas kuin olenkin niin en saannut lippua. Cossiki oli jo suuniteltu ja kaikkea muuta ihanaa. Yksi elämäni roolimallini tulee jopa sinne ja sitten minä en pääse sinne. Tekisi mieli huutaa ja potkaista jotain. Päivällä olin viellä iloinen ja ajattelin, että se toinen erä tulisi. Uskoin saavani sieltä sitten lipun ja hyvässä, mutta pienoisessa pelossa elin koko päivän. Olin tyytyväinen päivääni, jopa koulun ATK:n valinnais aineeseen jossa käytettiin haastavaa kuvanmuokkausohjelmaa. Ainahan elämässä pitää olla jonkinlainen karma ja tässä se nyt sitten tulikin. Pitäkää te muut sitten hauskaa conissa minunki puolesta. 

P.s: tossa nyt viel kuva, joss kiinnosti nähdä mitä muokkasin. Tähden olisin voinnut ehkä jättää tekemättä, kun se näyttää liian epäaidolta


sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Järvenpään eskimo

Peiliteini junanvessassa. 
Onhan se suloista aloittaa perjantaiaamu katselemalla, kun 3 humalaista tekee lumiukkoa asemalla. Näin sitä on hyvä aloittaa viikonloppu, vaikka viikonloppuna ei tapahtunut mitään erikoista. Vietin tipattoman itsenäisyyspäivän, mikä ei ole ihme. Harvoin sitä tulee juotuun ja silloinki vaan pikkuisen. Absolutistiksi en kuiteinkaan kuvailisi itseäni. Toivottavasti kaikki muut vietti mielenkiintoisen itsenäisyyspäivän :) Viikonloppuna tuli muutenkin kuvattuun. Harmillisesti kukaan muu, paitsi minä ei osaa käyttää tätä kameraa. Hengailin kuitenkin viikonlopun upeana eskimona, koska iso huppu







 nyt mä ymmärrän, mitä Pietu joutuu kestää kun laittaa blogiinsa kuvia. Blogger vaihtaa näitten kuvien väriä sillei tosi mukavasti (huomatkaa sarkasmi) . Näytin jossain kuvissa ihmeen ruskettuneelt, että pari kuvaa itsestäni ei ruskettuneena saa riittää. 
Muuten viikonloppu meni teen ja piirtämisen seurassa. 




torstai 5. joulukuuta 2013

Jag talar inte svenska

No en ole aikasemmin maininnut mitään siitä, että olen käynyt starttiluokan tai että minulla on puhevika. Vastaan nyt näin lyhyesti, että mitä ne on. Starttiluokka tai nollaluokka, miten nyt sen haluaa sanoa. Kävin sen ennen kuin menin kouluun, koska puheeni oli kuulemma todella nopeaa ja joitainki sanoja tai kirjaimia ei taipunut tai tullut äänettyyn oiken. Olen kuulemma päässyt siitä vahvasti eroon starttiluokan jälkeen, jos ei lasketa puhettani kun innostun suuresti, silloin saatan puhua hyvin nopeesti tai F-kirjain saattaa vieläkin tulla veenä. esim. Facebook saattaa tulla joskus suustani lausuttuna vasebookki, mikä on kuulemma joskus huvittavaa. Saatan joskus kertoa myöhemmin lisää tästä puhevikastani tai starttiluokasta, mutta nyt ei ole viellä sen aika. Aihe minulle on loppujen lopuksi arka ja kerron sen useinmiten näin lyhyesti tiivistettynä. Nyt jos joku miettii millä luokalla olen, niin käyn peruskoulun vikaa vuotta.  


Tiedättekö sen tunteen, kun luulee osaavansa jotain muttei osaakkaan. Tällei se ruotsin koe menikin. En ole koskaan ollut hyvä ruotsissa, mutten kuitenkaan vakavasti inhonnut sitä. Tein tänään koulussa ainoistaan ruotsin kokeen ja lähdin kotiin valmistautumaan siskoni lakkiaisiin. Olin tyytyväinen, että ei tullut mitään juhlia. Sukujuhlat on sellainen aihe, joka saa aikaseksi ahdistusta vaan. No lakkiaisten jälkeen kipitin äkkiä harrastuksiini. Tänään vanhaalla tehtaalla oli hyvin hiljaista, jotkut oli päättänyt jättää kuvataidekoulun väliin. Odottelin, että Henna tulisi. Istuskelin ja valmistin tämän päivän lounasta. Ilahduin, kun jotkut opettajat tulivat kehumaan kuinka sievä olen tänään. Olin aika tyytyväinen itseenikin muutenki, vaikka aikaa oli ollut vähän ja peruukki ei ollut tahtonut muutenkaan asettua tänään kunnolla. Odottelessa söin ja poltin suuni ruokaan. Perus minä. 


kukapa nyt ei muumilimua rakastaisi

Maalailin hetken ajan, kunnes Henna tuli. Pari opettajaa oli pyytänyt, että menisimme katsomaan näyttelyä. Olen pahoillani kun en muista näyttelyn nimeä tai tekijää, mutta olin kuitenki Ihastunut näyttelyyn.

Aikamme siellä oleskelemassa kuulen, kun Henna alkaa huutaa Shingeki no kyojinin ensimmäisen alkumusiikin kertosäettä. Eihän sitä voinnut olla nauramatta, kun tosta kuvasta tulee mieleen titaanit.
Palasimme hetken päästä takaisin pöydän ääreen kun olimme saannut pian kuvia hankittuun. Sain muutenki yhden vesivärityön valmiiksi, mikä kuitenkin hieman levisi kun tussi ei ollukkaan permanentti. Mielipiteitä saa aina sanoa. 
Oishan se mukavaa jos jotkut muutki siistis maalit joskus. 
Ja tästä nyt pari kuvaa itsestäni. Jotenki viime aikoina must on saatu hyvin huonoja kuvia, mutta kiitos kuitenki Hennalle päivästä ja jaksoi ottaa kuvia musta.



Pian varmaan tulee uusi postaus mutta huomenna järvenpäähän <3 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Hyvästi rakas.

http://www.youtube.com/watch?v=MdbWDI31sgM

Normaaliin aamurutiiniin kuuluu arkisin, että otan esimmäisenä teetä. Lämpivä kuppi kädessäni avaan radion ja annan musiikin tulla huoneeseen. Olen aina ollut sellainen ihminen, kuka ei kuuntele vakituisesti jotain bändiä. Pääpointtina on se, että musiikki on hyvää. Kun radiossa kerrottiin Haloo Helsingin uusimmasta kappaleesta. Laitoin vaan radion kovemmalle. Onhan siltä bändiltä tullut ennenki hyviä kappaleita, mutta kun aloin kuunella kappaletta yllätyin, kuinka hyvä se oli. Jatkoin muusikin kuuntelua samalla, kun puin vaatteita ja enkä tajunnut katsoa ulos säätä. sukkahousuni, jotka ovat yksi rakkaus vaatekaapistani eivät lämmitä tähän aikaan vuodesta. Varsinki, kun olen vilukissa niin alkoi ulkona kaduttaa, kun seisoin bussipysäkillä tuulisella säällä. Valitettavasti sukat, jotka ovat palvelleet hyvin tähään saakka päätti näyttää vakavia hajoamisen merkkejä. Ebay selvästi kutsuu minua tilaamaan lisää.